Perustusten kiviainekset

Tavallisimmassa pientalon perustamistapauksessa rakennuspaikalta poistetaan pintamaa, ja perustukset valetaan suoraan perusmaan varaan, jos se on riittävän kantavaa. Jos perusmaa on huonosti kantavaa, joudutaan tekemään massanvaihto kantavuuden varmistamiseksi. Vaikeissa tapauksissa talo joudutaan perustamaan paaluille.

Maaperän perustamisolosuhteet selvitetään rakennuspaikalla suoritettavalla pohjatutkimuksella. Sen perusteella määritellään perustamissyvyys, -tapa ja tarvittavat massanvaihdot.

Massanvaihto tehdään routimattomasta, hyvin tiivistyvästä ja kantavasta kiviaineksesta, esimerkiksi sora- tai kalliomurskeesta. Murskeen raekoko määräytyy kerrospaksuuden mukaan: mitä paksumpi kerros, sitä suurempi kiviaineksen maksimiraekoko.

Minimikerrospaksuuden tulee olla vähintään kolme kertaa kiviaineksen maksimiraekoko. Esimerkiksi yhden metrin kerroksen materiaalit voisivat olla seuraavat: pohjalle jakavan kerroksen murske 0/90 mm – noin 80 cm, sen päälle kantavan kerroksen alaosan murske 0/32 mm – noin 20 cm tai pohjalle jakavan kerroksen murske 0/90 mm – noin 90 cm, sen päälle kantavan kerroksen yläosan murske 0/16 mm – noin 10 cm.

Perustusten valmistuttua anturan ulkopuolelle tehdään suunnitelman mukaiset salaojat, joiden ympärille tarvitaan salaojasoraa tai sepeliä. Salaojiin käytettävän kiviaineksen tulee olla rakeisuudeltaan sellaista, että se läpäisee veden vaivatta, mutta kuitenkin suodattaa vedestä putkea tukkivat epäpuhtaudet itseensä.

Salaojasora sopii hyvin vettä läpäiseville rakennuspaikoille. Sepeliä kannattaa käyttää, jos rakennuspaikka on alavalla maalla eikä maaperä suodata hyvin vettä. Sepeliä käytettäessä pitää erottaa salaojarakenne suodatinkankaalla muista maa-aineksista. Myös kapillaarikatkosepeliä (kts. sokkelin sisäpuolinen täyttö) voidaan käyttää salaojasepelinä, jolloin vähennetään rakennuspaikalle tarvittavien erilaisten kiviainestuotteiden lukumäärää.

Lukuvinkki:

• Terveellä talolla on kuivat jalat
• Kevään sulamisvedet ja tulvariskit

Maanvaraisten laattaperustusten ongelmia on tutkittu vuosia ja on kehitetty käyttökohteeseen sopiva tuote, Kapillaarikatkosepeli. Kapillaarikatkosepelin toiminta on varmistettu testeillä ja rakeisuudeltaan se on 5...8/16...32 mm. Vaativimpiin kohteisiin suositellaan käytettäväksi vesiseulottua tuotetta, jossa tuotteen hienoaineksen määrä on rajoitettu ja siten kapillaarinen vedennousu estyy erittäin tehokkaasti. Kapillaarikatkosepelin kerrospaksuuden tulee olla suurempi kuin tuotteen mitattu kapillaarinen nousukorkeus.

Perinteisessä rossipohjassa voi esiintyä kosteuden diffuusioon perustuvia ongelmia, joissa vesihöyry siirtyy ja tiivistyy rakenteisiin. Tämä voi tapahtua, jos täyttömateriaalina käytetty kiviaines johtaa kosteutta alhaalta ylöspäin, mikä nostaa ilmatilan suhteellista kosteutta ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rossipohjan alapintaan. Tämän vuoksi, jos rakennuspaikka ei ole hyvin vettä läpäisevää, on suositeltavaa käyttää kapillaarikatkosepeliä myös rossipohjan alapuoliseen täyttöön.