Pihakiveyksen pohjatöissä ei kannata säästää, sillä huolellinen pohjaus varmistaa kestävän kiveyksen.
Sääolosuhteet Suomessa edellyttävät poikkeuksetta routivien maalajien, esimerkiksi saven ja hiesun korvaamista hiekka- ja/tai sorapitoisella maa-aineksella. Myös turve- ja liejumaat vaihdetaan kantavaan maa-ainekseen.
Pohjaustöiden laajuus on aina tarkistettava tapauskohtaisesti. Ennen kaivutyön aloittamista on tarkistettava myös, onko työalueella maanalaisia kaapeleita tai putkistoja.
Jos pohjamaa on routivaa savea tai hiesua, turvetta tai liejua, se korvataan kantavalla maa-aineksella. Samalla tehdään tarvittaessa salaojitus. Päällysteen käyttötarkoitus, kuormitus ja maaperän laatu vaikuttavat siihen, kuinka syvältä routivaa maata poistetaan ja käytetäänkö routaeristelevyjä.
1. Routiva maa poistetaan tarvittavaan syvyyteen, maapohja tasataan ja sen päälle levitetään suodatinkangas. Se estää alla olevan pohjamaan ja päälle tulevan murskeen sekoittumisen.
2. Kankaan päälle levitetään tarvittava jakava murskekerros, esimerkiksi 30 cm (raekoko 0-64 mm).
3. Jakavan kerroksen päälle tulee 10 sentin kantava kerros mursketta (raekoko 0-16 tai 0-32 mm).
4. Kantavan kerroksen maa-ainekset tasataan ja tiivistetään 20 cm:n kerroksin täryttämällä. Maksimissaan 80-100 kg:n painoinen tärytin käy myös valmiin pihakiveyksen tiivistämiseen työn viimeistelyvaiheessa.
5. Kantavan kerroksen päälle levitetään n. 3-5 cm:n kostea asennushiekkakerros tai kivituhkaa, raekoko esim. 0-8 mm. Asennushiekkakerros tasataan suoran oikolaudan avulla.
6. Kivet asennetaan asennushiekan päälle.
Tärkeää on muistaa, että kaltevuudet huomioidaan ja tehdään jo pohjatöiden yhteydessä.
Yleensä kivettävillä alueilla kaltevuuksien määrittäminen onnistuu helposti vatupassilla.
Pinnat kallistetaan aina rakennuksista poispäin.
Minimikallistus on 2 % eli yhden metrin matkalla kallistus on 2 cm.
Kuivatuksen tarve tarkistetaan aina tapauskohtaisesti ja täytyy huomioida, ettei vesiä saa luvatta johtaa naapuritontille. Tarpeen mukaan voi käyttää puisia rimoja, joihin tehdään tarpeen mukaan korkomerkkejä.
Merkkitikkujen avulla pinnan oikean tason ja kallistuksen tarkistus on helppoa asennustyön aikana.
Usein rakennuslupahakemuksen yhteydessä tai viimeistään lopputarkastuksessa rakennusvalvonta edellyttää erillistä suunnitelmaa, miten pintavesien ohjaaminen on tarkoitus tehdä.
