Vesikiertoinen lattialämmitys - lämmittää talvella, viilentää kesällä

Lattialämmityksessä huoneen lämpötilajakauma on ihanteellinen. Kylmälle arat jalat ovat miellyttävän lämpöiset. Vartalon sekä pään tasalla voidaan pitää hieman alhaisempaa lämpötilaa.

Lattian ollessa lämmin voidaan tutkimusten mukaan huoneen keskimääräistä lämpötilaa laskea 1–2 °C mukavuudesta tinkimättä. Tämä merkitsee jopa 10 % säästöä lämmityskustannuksissa.

Lattialämmityksellä märkätilojen lattiat kuivuvat nopeasti. Koneellinen ilmastointi poistaa huoneilmaan siirtyneen kosteuden ja rakenteet säilyvät kuivina. Lämmin lattia ehkäisee myös ulkopuolisen kosteuden pääsyä lattiarakenteeseen ja estää homeongelmia.

Lattialämmityksessä lämpö siirtyy ensin lattiarakenteen sisään asennetusta putkesta tai sähkövastuksesta lattiarakenteeseen ja lattiasta edelleen huoneilmaan. Koko lattiapinta-ala toimii lämmönluovuttajana, jolloin tarvittava lämmönluovutusteho lattianeliölle on pieni. Lämpö nousee lattiasta ilman liikkeen mukana eli konvektiona sekä suorana lämpösäteilynä, jolloin nämä kaksi lämmönsiirtymistapaa yhdessä siirtävät lämmön kaikkialle huonetilaan ja kaikille muillekin pinnoille.

Vesikiertoisessa lattialämmityksessä matalalämpöinen vesi kiertää putkissa, joiden kerroksittainen rakenne takaa putken lujuuden ja estää hapen pääsyn putken seinämän läpi. Happidiffuusiosuojaus estää järjestelmän metalliosien vahingoittumisen. Vuototurvallisuuden takaamiseksi kaikki liitokset tehdään lattiapinnan yläpuolella jakotukilla.

Yksittäisten putkipiirien pituus vaihtelee muun muassa käytetyn putkikoon mukaan. Putket lähtevät lattian alle jakotukista ja palaavat takaisin tukille. Jakotukilla olevat piirikohtaiset toimilaitteet kytketään keskusyksikköön, jonka kautta lämmityspiiri saa eri huoneiden termostaateilta lämpötilatietoa. Toimilaitteet avautuvat ja sulkeutuvat lämmitystarpeen mukaan. Joissain piireissä, esimerkiksi saunassa ja pesuhuoneessa, ei välttämättä tarvita huonetermostaatteja, vaan kyseisten tilojen putkistossa vesi kiertää vakiovirtaamalla.

Nykyään talojen eristys on niin hyvä, että lämmityksen tehontarve on verrattain pieni. Nykymääräykset täyttävässä talossa lattialämmitys kykenee kattamaan huoneen tehontarpeen kovillakin pakkasilla lattian pintalämpötilan ollessa 23–25 °C.

Erilaiset lattiarakenteet ja -päällysteet johtavat lämpöä eri tavoin. Betonilattia johtaa lämpöä hyvin ja lämpö leviää tehokkaasti. Yleensä riittävään lämmitystehoon päästään, kun menoveden lämpötila on 30–35 °C.

Puurakenteinen lattia johtaa lämpöä huonommin kuin betonilattia. Sen vuoksi puulattioissa käytetään alumiinisia lämmönluovutuslevyjä, joiden avulla lämpö saadaan jakautumaan tasaisesti koko lattian pinta-alalle. Puulattia pysyy hyvänä, kun sen pintalämpötila on enintään
27 °C.

Lattialämmitys luovuttaa lämpöä huoneisiin tehokkaimmin, kun lämmönluovutuslevyjen ja lattiapäällysteen välissä ei ole eristettä tai ilmarakoja.

Vesikiertoinen lattialämmitys soveltuu käytettäväksi kaikkien tunnettujen lämmitysmuotojen kanssa. Energialähteenä voi olla aurinkolämpö, maalämpö, varaava sähkölämmitys, kaukolämpö, puu- ja pellettilämmitys tai öljylämmitys. Energialähdettä voi myöhemmin vaihtaa.

Vesikiertoinen lattialämmitys soveltuu erityisen hyvin maalämmöstä saatavan energian jakoon. Lattiassa kiertävän veden lämpötila on alhainen, enintään 40 ^oC, jolloin maalämpöpumppu toimii hyvällä hyötysuhteella. Maapiiristä saatavaa viileää voi lisäksi hyödyntää kesäaikana asunnon viilennyksessä.

Nykyrakentaminen asettaa haasteita asuntojen kesäaikaisten huonelämpötilojen hallintaan. Asunnot rakennetaan tiiviiksi ja energiatehokkaiksi, mikä luo tarpeen myös Suomen kesässä huonetilojen viilennykselle. Viilennystarve kesäaikaan on nykyään yhtä tärkeää kuin lämmitystarve talvella. Jos talossa on maalämpö, vesikiertoista lattialämmitysputkistoa voi kesäaikana hyödyntää helposti viilennyksessä. Pienellä lisäkustannuksella mukavuutta saadaan myös kesähelteille.

Maalämmöstä saatavaa ilmaista kylmää kierrätetään esimerkiksi makuuhuone- ja oleskelutiloissa. Kuten lämmityksessä, myös viilennyksessä hyödynnetään suurta lattiapinta-alaa. Tila viilenee ilman, että lattiapinnan lämpötila laskee alle +20 °C. Lattiaviilennys soveltuu betonirakenteiseen lattiaan.

Viilennystarve vaihtelee suuresti huoneen sijainnin mukaan. Kesäajan viilennyksessä huonetermostaatit säätävät viilennystä samalla tavalla kuin talvella lämmitystä.

Käyttömukavuuden takaamiseksi ja kuivumisen nopeuttamiseksi kosteita tiloja ei viilennetä. Huoneilman suhteellista kosteutta seurataan kosteusantureilla, jolloin kondensoitumisesta ei ole vaaraa.

Viilennys pitää huomioida järjestelmän suunnittelussa. Se voidaan usein asentaa myös vanhaan taloon.

Lattialämmitysjärjestelmä varustetaan automaattisella huonelämpötilan säädöllä. Huonetermostaatit seuraavat tilojen lämpötilaa ja vertaavat niitä asetettuihin tavoitelämpötiloihin. Lattialämmitys ja -viilennys säätyvät termostaateilta tulevien tietojen mukaan.

Säätöjärjestelmiä ja termostaatteja on eritasoisia, ja niiden älykkyys määrittää, millaisia toimintoja lämmönjakojärjestelmä sisältää.