Vähäpäästöinenkin materiaali voi aiheuttaa sisäilmaongelmia
Näin vältät pahimmat riskit

Lukuisia rakennuksia purkanut rakennusalan ammattilainen Jouni Hirvonen on huolissaan nykyrakentamisesta ja etenkin suomalaisten kotien sisäilman laadusta. Hän nousi julkisuuteen kerrottuaan asuinrakennusten huonosta ilmanlaadusta Ylen uutisessa.

– Pintamateriaalien pitäisi kestää koko kyseisen pinnan käyttöiän ajan niin, etteivät ne jossain myöhemmässä vaiheessa aiheuta haitallisia päästöjä huoneilmaan. Jos materiaali laskee päästöjä läpi, pitää ottaa huomioon, mitä maalipintaan laitetaan. Jos itse materiaali ei päästä mitään läpi, pitää ottaa huomioon vain pintamateriaali.

Rakennusmateriaalien valinta on oleellisessa roolissa asuintilojen ilmanlaadun parantamisessa.Rakennusmateriaalien valinta on oleellisessa roolissa asuintilojen ilmanlaadun parantamisessa.

Betoni pintamateriaalina huolestuttaa

Erityisen huolissaan Hirvonen on betonista, joka ei hänen mukaansa sovellu lainkaan asuinhuoneistojen pintamateriaaliksi. Viime vuosina betonipintojen jättäminen paljaiksi on ollut muotia tietynlaisessa asuinrakentamisessa, muun muassa loft-asunnoissa.

– Betoni päästää koko ajan kaasuja huoneilmaan. Esimerkiksi radonia voi päästä kiviseinästä sisäilmaan, Hirvonen huomauttaa. Radon on näkymätön kaasu, joka aiheuttaa vuosittain noin 300 keuhkosyöpädiagnoosia.

– Betonissa on ainesosia, joita ei saisi missään tapauksessa olla asuinsisätiloissa. Tämä on ollut jo kauan tiedossa. Betoni on hyvä sillanrakennusaine paikoissa, missä vaaditaan lujuutta, mutta asuintaloihin sitä ei pidä tieten tahtoen käyttää.

Ongelmat on tosin tunnistettu ja niihin on reagoitu. Nykyään monessa kerrostalossa käytetään betonin sijasta kipsivalua, joka ei aiheuta samoja ongelmia.

Hirvonen on lähettänyt järjestelmällisesti jokaisesta purkamastaan betonikohteesta ”koepalan” tutkittavaksi mahdollisten haitallisten aineiden varalta.

– Ei voi olla niin, että asuintaloja rakennetaan materiaalista, jota ei saa viedä edes kaatopaikalle. Se ei käy järkeen. Betonimurskaa ei saa käyttää edes metsäautotien pohjaksi.

Loft-tyyppisissä asunnoissa suositaan sisustuksissa käsittelemätöntä betonipintaa.Loft-tyyppisissä asunnoissa suositaan sisustuksissa käsittelemätöntä betonipintaa.

”Matala betoniperustus on riski”

Hirvonen rakentaa parhaillaan koetaloa Vääksyyn. Talon ideana on osoittaa, että rakentaminen on mahdollista ilman haitallisia materiaaleja ja etenkin ilman betonia.

Koetalon yksi kantavista teemoista on ollut ”kelluva perustus”, joka eliminoi esimerkiksi radon-kaasut sisäilmasta. Talo on nostettu kuudentoista teräspaalun päälle.

– Kun tehdään matala perustus betonista, puhutaan riskirakentamisesta. Betoni itsessään ei levitä hometta, mutta siinä alkaa kasvaa mikrobeja. Mikrobikasvusto leviää ajan kanssa ja aiheuttaa vahinkoa. Mielestäni 30 senttimetrin korkuinen perustus on liian matala. Oleellista on selvittää kyseisen alueen maan nousema. Esimerkiksi Vääksyssä se on 70 senttiä. Tällöin perustuksen on oltava saman korkuinen, jotta ei tehdä riskirakenteita.

Rakentamista terveysturvallisuus edellä

Hirvonen huomauttaa, että radon ei ole ainoa rakennusmateriaaleista ilmaan pääsevä haitallinen kaasu sisäilmassa.

– On paljon kaasuja, joita ei edes mitata. Sen tietää siitä, että on taloja, joissa ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty asumaan. Jokin aine sisäilmassa on niin haitallinen. Rakentaminen on melko monimutkaista, jos rakennetaan niin oikein, kun mahdollista.
 

Kuvituskuva, Shutterstock.Kuvituskuva, Shutterstock.

Koetalon rakentaminen tulee Hirvosen mukaan ”hieman kalliimmaksi” tavalliseen rakennusprojektiin verrattuna, mutta kaikessa mennään terveysturvallisuus edellä. Puu on merkittävässä roolissa talon materiaalivalinnoissa.

– Olen käyttänyt vain puuta ja rautaa. Puu on kautta aikojen ollut materiaali, josta ei pystytä mittaamaan ihmiselle vaarallisia ominaisuuksia.

Projektin aikana on pyritty valitsemaan materiaaleja, jotka minimoivat homeen syntymisen rakenteisiin. Yksi oppi liittyy kivivillan käyttöön.

– Kivivilla ei kuivu seinän sisällä ollenkaan. Rakentamisessa on äärimmäisen hankalaa, jos eriste ei kuivu ja se pitää yllä kosteutta. Tämä mahdollistaa homeen nopeamman leviämisen ja kasvamisen paikkoihin, joissa home ei muuten menestyisi. Home vaatii aina lämpöä ja kosteutta.

Vääksyn koetalossa on käytetty sanomalehtipaperista valmistettua ekovillaa. – Siinäkin voi olla pieni homeriski, mutta jos ekovilla kastuu, materiaali päästää kosteuden läpi.

Vähäpäästöisestä voi tulla korkeapäästöinen

Sisäilmaan päätyvät päästöt tulevat pääosin pintamateriaaleista. Asumisterveysasetuksessa ei ole kuitenkaan asetettu sisäilmalle terveysperusteisia toimenpiderajoja samoin kuin teollisuudessa.

– M1-luokitus tähtää siihen, että rakentamisessa käytettäisiin mahdollisimman matalapäästöisiä materiaaleja. Kyse on ennaltaehkäisevästä toiminnasta ja siitä, että rakentamisessa tulisi pyrkiä mahdollisimman hyvää sisäilmaan, Rakennustieto Oy:n M1-luokituksesta vastaava tuotepäällikkö Katri Leino sanoo.

Mikä tahansa materiaali voi Leinon mukaan aiheuttaa päästöjä väärin käytettynä. – Vähäpäästöisistä materiaaleista voi tulla korkeapäästöisiä, jos niihin yhdistetään esimerkiksi yhteensopimaton liima tai lattiapinnoite. Seurauksena voi olla odottamaton kemiallinen reaktio. Sen takia on tärkeää, että rakentajat noudattavat valmistajien ohjeita siinä, mitkä ovat yhteensopivia tuotteita.

Riski voi piillä myös nykyisin yhä suositummissa massalattioissa. Vaikka epoksi ja polyuretaani olisivat turvallisia oikein käytettynä, väärä sekoitus voi tehdä niistä merkittäviä päästölähteitä.

– Monikomponenttittuotteissa on tärkeää, että sekoitussuhteet ovat oikein. Valmistaja on tarkoittanut ne käytettäväksi niin, että tietty osa hartsia ja kovetetta reagoivat keskenään. Jos sekoitus on tehty huonosti, materiaaliin voi jäädä niin sanottuja alkupalasia, joiden kuuluisi reagoida eteenpäin, jolloin haitallisia päästöjä ei syntyisi. Jos massalattia on tehty huonosti, seurauksena voi olla pitkäaikainen ja korkea päästölähde, Leino selvittää.

Sen sijaan esimerkiksi ristiinliimatun massiivipuun (CLT) liimaus ei ole erityisen suuri uhka.
– Kaikissa puutuotteissa on omat ominaispäästönsä. Tottakai merkitystä on sillä, millaista liimaa käytetään.
 

Irtaimisto voi olla päästölähde

Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Mervi Ahola painottaa kosteudenhallinnan merkitystä asennuksissa. – Materiaalipäästöjen kannalta oleellista on, että asennukset tehdään oikein. Kosteudenhallinta ja kuivumissäännökset ovat oleellisessa roolissa. M1-luokitus ei päde, jos asennetaan märälle pinnalle.

Asuintilojen päästöjä mietittäessä tulisi Aholan mukaan huomioida, että päästöjä voi aiheutua myös irtaimistosta. – Vaikka rakennus olisi vähäpäästöinen, irtaimisto voi tuoda sille lisäkuormaa. M1-merkkiä myönnetään pääasiassa toimistokalusteille, ei niinkään kotien kalusteille. Kestää aikansa, ennen kuin lakkakerros puukalusteiden päältä ei enää aiheuta hajuhaittaa.

Hajuhaittoja voi pienentää riittävän tehokkaalla ilmanvaihdolla. Ahola neuvoo tuulettamaan uusia kalusteita ulkona, ennen kuin ne tuodaan sisätiloihin. Jos kyseessä on kierrätettävä esine, sen taustat olisi hyvä tietää.

– Pitäisi ottaa huomioon, mistä kierrätettävä esine on tuotu ja tuodaanko sen mukana kenties hajuja ja epäpuhtauksia.

”M1-luokitukseen voi luottaa"

Leinon mukaan M1-luokitus on rakentajan kannalta paras tapa varmistaa mahdollisimman alhaiset päästöarvot. – Mikä tahansa tuote, jolla on M1-sertifikaatti, on riittävän vähäpäästöinen, jos tuotetta käytetään oikein.

Riskialttiimpina sisäilman kannalta Leino pitää testaamattomia tuotteita, joiden alkuperästä tai päästöistä ei ole tarkkaa tietoa. Tällaisia tuotteita on liuta kaikissa rautakaupoissa.

M1 ei ole ainoa päästöluokitus, mutta Leinon mukaan se takaa, että kyseinen tuote on monipuolisesti tutkittu. – Monet eurooppalaiset päästöluokitukset eivät testaa esimerkiksi hajua tai ammoniakkia. M1 testaa ne molemmat. M1-sertifikaatin saanut tuote on testattu aistinvaraisen arvioinnin sekä formaldehydin, ammoniakin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (volatile organic compounds, VOC) osalta.

Rakennustietosäätiö omistaa M1-brändin Suomessa. Rakennustieto on valtuuttanut Suomessa kaksi laboratoriota testaamaan tuotteita. Euroopassa valtuutettuja laboratorioita on useampia, Yhdysvalloissa yksi. Suomessa M1 on lyönyt itsensä läpi erityisen hyvin julkisissa rakennushankkeissa, asuinrakentamisessa ei läheskään yhtä hyvin.
– Asukkaat eivät välttämättä osaa vielä vaatia vähäpäästöisyyttä riittävästi, Leino perustelee.

Pähkinänkuoressa

  • Asumisterveysasetuksessa ei ole kuitenkaan asetettu sisäilmalle terveysperusteisia toimenpiderajoja samoin kuin teollisessa työssä.
  • Vähäpäästöisistä materiaaleista voi tulla korkeapäästöisiä, jos niihin yhdistetään esimerkiksi yhteensopimaton liima tai lattiapinnoite, tai jos esimerkiksi kosteudenhallinta ei ole asennusvaiheessa kunnossa.
  • Massalattioissa käytettävät päästöluokitellut epoksi- ja polyuretaanituotteet ovat vähäpäästöisiä oikein käytettynä, mutta väärä sekoitussuhde voi tehdä niistä merkittäviä päästölähteitä.
  • Vaikka rakennus olisi vähäpäästöinen, irtaimisto voi tuoda sille lisäkuormaa.
  • M1-sertifikaatin saanut tuote on testattu muun muassa aistinvaraisen arvioinnin, formaldehydin, ammoniakin ja VOC-päästöjen osalta.

 
Päivitetty
20.10.2021