Tiesitkö tämän takavuosien vedeneristyksistä? Vanhoissa taloissa amme pelasti paljon – Asiantuntija mainitsee merkittävän syyn nykyajan eristysvirheille

Takavuosien virheistä on opittu, ja samalla materiaalit ovat tehneet huiman harppauksen. Asiantuntijat kaipaavat nykytekemiseen parempaa dokumentointia.

Vedeneristykset ovat nykyään oleellinen osa laadukasta märkätilarakentamista, mutta näin ei ole ollut aina.

– Ikä on oleellinen asia. On rakenteita, jotka ovat aikanaan toimineet hyvin kokonaan ilman vedeneristystä, Raksystems Oy:n rakennustekninen asiantuntija Jani Streng sanoo.

Ennen vuosituhannen vaihdetta käytössä oli muun muassa kosteussulkuja. Nykyisin kosteussulkuja käytetään pohjusteena vedeneristeen alla.

Ennen 90-lukua vedeneristys hoidettiin yleisesti muun muassa bitumikermillä. Kyseistä materiaalia ei käytetty nykykäytännön mukaan laatoituksen alla vaan usein betonivalun alla. Bitumikermi asennettiin yleensä lattiaan. Materiaalin käyttö alkoi jo 1900-luvun alkupuolella.

– Bitumikermi toimi hyvin, jos sitä käytettiin oikein. Kustannuksiltaan se oli kuitenkin selvästi kalliimpaa verrattuna kosteussulkulevyihin, Streng sanoo.

Noihin aikoihin käytettiin eristeenä yleisesti myös muovimattoa, joka on vielä nykyisinkin käytössä.

50-luvulla märkätilat alkoivat siirtyä sisätiloihin, joiden lattiassa käytettiin bitumikerrosta. Seinissä sen sijaan ei ollut vedeneristystä lainkaan.

– Pari vuotta sitten tuli vastaan 30-luvulla rakennettu kerrostaloasunnon märkätila. Huoneistossa asui ikäihminen, joka kävi suihkussa kerran-pari viikossa, ammeessa seisten. Roiskeveden määrä on silloin varsin pieni, Raksystemsin johtava asiantuntija Antti Heimlander kertoo.

Läheskään kaikissa vanhoissa kohteissa ei havaita kosteusvaurioita. Tiloissa käytettiin yleisesti ammetta, joka esti veden roiskumisen. Tämä vähensi merkittävästi rakenteiden kosteusrasitusta.

– Jos tilasta poistetaan amme, ongelmia tulee lähes varmasti. Silloin kosteus siirtyy seinän eristämättömään kivirakenteeseen, seinä saattaa tummua tai tapetit voivat lähteä irtoamaan olohuoneen puolelta.

”Virhe ajattelumaailmassa”

Antti Heimlanderin mukaan yksi esimerkki takavuosien virheistä vesieristyksessä liittyvät maavaraisiin lattioihin.

– Oli tapana, että maavaraista lattiaa ei tarvitse eristää. Ei huomioitu sitä, että kosteus lähtee siirtymään laatasta kapillaarisesti sivusuunnassa, mikä voi aiheuttaa ympäröivän rakenteen kosteusvaurion. Näin on käynyt muun muassa 60- ja 70-lukujen yksikerroksisten rakennusten alapohjissa ja lattioissa.

Yleinen virhe oli myös puurakenteisten seinien toteuttaminen kosteudenkestävillä lastulevyillä ilman muuta vesieristystä tai kosteussulkua. Näin rakennettiin 60-luvun lopulta 80-luvun alkuun.

– Kyseisen kaltainen rakenne oli puutteellinen. Se ei ollut työntekijän virhe vaan virhe suunnittelussa ja koko ajattelumaailmassa. Tällaiset ratkaisut eivät olleet yhtä kestäviä ja toimivia kuin nykyiset ratkaisut.

Viimeisten 20 vuoden aikana merkittävimmän muutoksen vesieristysprojekteihin on tuonut rakentamismääräyskokoelma C2, joka astui voimaan vuoden 1999 tammikuussa. Sen jälkeen vedeneristysmassat alkoivat yleistyä ja eristysratkaisut ottivat selvän harppauksen eteenpäin.
 

– Vuoden 1999 muutos oli ensimmäinen kerta, kun määräyksissä vaadittiin selkeästi vedeneristys märkätiloihin. Edellinen määräys 70-luvulta oli varsin tulkinnanvarainen ja väljä, jolloin vedeneristystä tai kosteussulkua ei käytetty kaikissa rakenteissa, Jani Streng kertoo.

Takavuosien eristeratkaisuihin verrattuna nykyisin käytössä oleva massamainen vesieriste on selvästi joustavampi ja sen kalvopaksuun on suurempi kuin kosteussulussa. Nykyisin eristys tehdään yleensä siveltävillä massoilla laatoituksen alle.

– Massa joustaa ja ottaa rakenteen liikettä paremmin vastaan kuin kosteussulku. Kaiken kaikkiaan massa on nykyaikainen tapa tehdä eristys ja luotettavampi kuin kosteussulku.

Ammattilaisen kannalta eristämistyö on selkiytynyt, koska ohjeistus on tarkempaa.

Materiaalit ovat kehittyneet vedeneristyksien toteutuksessa – esimerkiksi massamainen vedeneriste laattojen alla ei ole pitkään ollut vallitseva tapa toteuttaa vedeneristysMateriaalit ovat kehittyneet vedeneristyksien toteutuksessa – esimerkiksi massamainen vedeneriste laattojen alla ei ole pitkään ollut vallitseva tapa toteuttaa vedeneristys

– Koko ajan on menty parempaan suuntaan. Nykyisessä ohjeistuksessa on huomioitu paljon sellaista, mitä aikaisemmin ei huomioitu, Streng jatkaa.

LUE MYÖS: Vedeneristyksen kolme nopeaa ja helppoa vaihetta >>

LUE MYÖS: Nopeasti vesieristysvalmista väliseinää >>

Urakoitsija ei ole paras valvoja

Ohjeistuksista huolimatta virheitä sattuu nykyään, eivätkä ne ole edes harvinaisia. Antti Heimlanderin mukaan yksi yleisistä virheistä on eristäminen liian ohuella kerroksella.

– Jos eristekerros jää liian ohueksi, siitä ei tule vesitiivis. Kyse on puhtaasti ammattitaidon puutteesta tai huolimattomuudesta. Saavutettu materiaali- ja ajansäästö on teoreettinen.

Dokumentaatio korostuu rakentamisessa nykypäivänä – vedeneristyksen toteutuskin on hyvä dokumentoida tarkastiDokumentaatio korostuu rakentamisessa nykypäivänä – vedeneristyksen toteutuskin on hyvä dokumentoida tarkasti

Heimlander korostaa valvonnan merkitystä.

– Vesieristyksen paksuus ja laatu on dokumentoitava ja tarkistettava ennen kuin ne ovat piilossa laatan alla. Urakan tekijä ei ole oikea valvomaan, vaan siihen pitää olla tekninen isännöitsijä tai muu soveltuva toimija. Saman firman sisällä tekeminen ja valvominen ei ole oikein hyvä käytäntö.

LUE MYÖS: Rakennusprojektin dokumentaatio kuntoon – vältä riitelyt oikeudessa >>


Jani Streng huomauttaa, että valtaosassa taloista materiaalien ikääntyminen ja alkuperäiset puutteelliset toteutustavat aiheuttavat ongelmia. Iso osa Suomen rakennuskannasta on peräisin ennen vuosituhannen vaihdetta.

– Kaikki ennen 90-lukua muulla kuin nykyaikaisella eristyksellä tehdyt märkätilat ovat ylittäneet teknisen käyttöiän. Tällöin vaurioriski kasvaa, Streng sanoo.

Taustalla on tilojen korjausten liiallinen pitkittäminen. Strengin mukaan nykyaikaisilla vesieristeillä tekninen käyttöikä normaalirasituksella on noin 30 vuotta. Vanhemmissa, kosteussululla toteutetuissa kohteissa käyttöikä on noin 15-20 vuotta.

– Tilojen kunnon seuraaminen on ehdottoman tärkeää vaurioiden välttämiseksi ja vaurioiden laajenemisen estämiseksi, Streng sanoo ja viittaa kosteuskartoituksiin. Hänen mukaansa kunnon arvioiminen pelkästään iän tai silmämääräisten havaintojen perusteella ei ole mahdollista.

Välillä ongelmia voi ilmetä piankin saneerauksen tai uudisrakennuksen valmistumisen jälkeen.

– Pahimmillaan uudehkossa tilassa on todettu puolen vuoden päästä väliseinärakenteen vaurioituminen, koska vedeneristykseen on tullut reikä laatoituksen yhteydessä. Tällaisia voi sattua hyvillekin tekijöille.

Puutteellisesta läpiviennin vedeneristäminen aiheuttaa kosteusvaurioriskinPuutteellisesta läpiviennin vedeneristäminen aiheuttaa kosteusvaurioriskin
Vedeneristyksen tekijältä kannattaa vaatia sertifikaattia työn laadun parantamiseksi ja vaurioriskin minimoimiseksiVedeneristyksen tekijältä kannattaa vaatia sertifikaattia työn laadun parantamiseksi ja vaurioriskin minimoimiseksi

Heimlander ja Streng pitävät alan ammattilaisille tarkoitettu sertifikaattia hyvänä tapana parantaa työn laatua.

– Sertifikaatti ei yksistään takaa laatua, mutta se sulkee pois huonoimmat tekijät. Sen takia suosin sertifikaattia, Streng sanoo.

LUE MYÖS: Sertifioi vedeneristyksen tekijät ja valvojat

Vedeneristyksestä takavuosina ja nykypäivänä

  • Ennen 90-lukua vedeneristys hoidettiin bitumikermillä. Se soveltui lattioihin.
  • Läheskään kaikissa vanhoissa kohteissa ei havaita vielä nykyisinkään kosteusvaurioita. Tiloissa käytettiin ammetta, joka esti veden roiskumisen.
  • Takavuosina yleinen virhe oli puurakenteisten seinien toteuttaminen kosteuden kestävillä lastulevyillä ilman muuta vesieristystä tai kosteussulkua.
  • Nykyrakentamisessa yksi pahimmista virheistä on kostean tilan vedeneristäminen liian ohuella kerroksella.
  • Nykymateriaalit vedeneristyksessä ovat selvästi parantuneet takavuosista

 
Päivitetty
5.3.2021