Tuore tutkimus vahvistaa puurakentamisen ekologisuutta – Yleistyy silti hitaasti

Asiuantuntijan mukaan puurakentamista kohtaan on edelleen ennakkoluuloja.

Puurakentamisen suosio on hiljalleen nousussa Euroopassa, mutta vasta viime aikoina sen merkitys ympäristön kuormittamisen vähentämisessä on tunnustettu tutkimuksilla.

Aalto-yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tuore tutkimus on lajissaan ensimmäinen, joka arvioi puurakentamisen hiilivarastointipotentiaalia.

– Kirjallisuudesta löytyy paljon case-tutkimuksia, joissa verrataan yksittäistä puurakennusta muun tyyppiseen rakennukseen. Laajoja skenaarioita on tehty vähemmän, mutta joukosta löytyy muun muassa Potsdam Intituten tohtori Galina Churkinan arvio puurakentamisen globaalista potentiaalista, Aalto-yliopiston tutkijatohtori Juudit Ottelin kertoo.

Tuoreessa suomalaistutkimuksessa arvioidaan, että puurakentamisella voidaan saavuttaa merkittäviä askelia kohti ekologisempaa asuinympäristöä. Jos Euroopan uusista asuinrakennuksista 80 prosenttia tehtäisiin puusta ja puuta käytettäisiin myös talojen rakenteissa, verhouksessa, pinnoissa ja kalusteissa, rakennukset varastoisivat 55 megatonnia hiilidioksidia vuodessa. Määrä vastaa noin 47 prosenttia maanosan sementtiteollisuuden vuosipäästöistä.

Puurakennus on hiilelle pitkäikäisempi varasto kuin sellu tai kartonki. Keskimääräisen suomalaisen puuomakotitalon puurakenteissa on tallessa noin 30 tonnia hiilidioksidia. Se vastaa keskivertoautoilijan yli 10 vuoden hiilidioksidipäästöjä.

”Puurakentamista kohtaan ennakkoluuloja”

Aalto-yliopiston tutkimus keskittyy Eurooppaan. Siinä esitetään erilaisia mahdollisia skenaarioita puurakennusten määrästä ja siitä kuinka paljon puuta yksittäisessä rakennuksessa käytetään. Arviot perustuvat 50 case-tutkimukseen erilaisista puurakennuksista ja uudisrakentamisen määrästä Euroopassa. Tutkijat jakoivat aineiston pohjalta puurakennukset kolmeen ryhmään muun muassa sen mukaan, miten paljon hiilidioksidia ne varastoivat. Vähiten puuta sisältävä ryhmä varastoi hiilidioksidia 100 kg neliömetriä kohden, keskimmäinen 200 kg ja ryhmä, jossa puuta oli eniten, 300 kg.

Ottelin pitää hyvin todennäköisenä, että tieto puurakentamisen hyödyistä ei ole vielä levinnyt kovin laajalle Eurooppaan tai sen ulkopuolelle.

– Voi myös olla, että puurakentamista kohtaan on ennakkoluuloja esimerkiksi sen hintaan ja paloturvallisuuteen liittyen. Rakennusala muuttuu hitaasti, ja pyrimme myös huomioimaan tämän ehdottamassamme ”tiekartassa” siten, että puurakennusten osuus uusista rakennuksista kasvaa pikkuhiljaa eikä yhtäkkiä.

Tutkimuksessa mallinnetaan vauhti, jolla 55 megatonnin varastointimäärään vuodessa päästään vuoteen 2040 mennessä. Vuonna 2020 uusista asuinrakennuksista olisi arvion mukaan puurakenteisia 10 prosenttia ja suurin osa niistä kuuluisi 100-ryhmään, jolloin ne varastoisivat hiiltä kaksi megatonnia vuodessa. Sen jälkeen osuus kasvaisi kahden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2025 asti ja tämän jälkeen kolmen prosentin vuosivauhtia vuoteen 2030 asti.

Ottelin yllättyi tutkimuksen tuloksista.

– Yllätyin siitä, että rakennuksen tyyppi ei juurikaan vaikuta hiilivaraston määrään per neliö. Tältä kannalta on siis samantekevää, teemmekö puukerrostaloja vai -omakotitaloja.

”Ympäristövaikutuksille ei lasketa hintaa”

Energiatehokkuus on rakennusten ekologisuuden käytetyin mittari. Energiatehokkuus vaatii kuitenkin tavallista enemmän eristeitä, tehokasta lämmön talteenottoa ja parempia ikkunoita. Haasteena on, että lähes nollaenergiatalojen hiilijalanjäljestä noin puolet syntyy jo ennen kuin niissä on ehditty asua. Rakentamisvaiheen merkitys ympäristökuormaan kasvaa entisestään, kun asumiseen käytettävä energia saadaan yhä enemmän uusiutuvista lähteistä.

Aalto-yliopiston tutkijaryhmän mukaan ekologisten rakennusten sertifikaatteja (LEED ja BREEAM) tulisi kehittää niin, että puurakentaminen otettaisiin niissä nykyistä paremmin huomioon.

– Nykyisin monet Green Building -sertifikaatit keskittyvät käyttövaiheen energiaan. Energiasektori kuitenkin kehittyy vauhdilla, mikä kasvattaa rakennusmateriaalien osuutta rakennuksen elinkaaripäästöistä.

Ottelin uskoo vahvasti puurakentamisen suosion kasvuun, mutta hän näkee myös haasteita.

– En usko rakentamisen vaikeuden olevan erityinen hidaste, koska nykyisin on tarjolla esimerkiksi elementtiratkaisuja puurakentamiseen. ”Kestävyysmurroksen” yleisenä hidasteena on se, että ympäristövaikutuksille ei lasketa hintaa. Kestävät ratkaisut joutuvat kilpailemaan muiden tuotteiden kanssa ilman, että niiden ympäristöhyödyille lasketaan taloudellista arvoa. Ottaen huomioon ilmastonmuutoksen tulevat kustannukset, tilanne on kestämätön sekä talouden että ympäristön kannalta, hän sanoo.

 
Päivitetty
13.11.2020