Hiilidioksidin mittaaminen energiatehokkaan ilmanvaihdon tueksi

Sisäilman epäpuhtaudet heikentävät jaksamista ja vaikuttavat muun muassa keskittymiskykyyn. Hiilidioksidipitoisuuksien hallitsemisesta on tulossa yhä tärkeämpää sisäilman laadun parantamisessa.

Liiallinen hilidioksidin määrä sisäilmassa kertoo useimmiten huonosta ilmanvaihdosta. Ihmisen aineenvaihdunnasta peräisin oleva hiilidioksidi ei ole myrkyllinen kaasu, mutta se voi heikentää asumismukavuutta. Tutkimuksissa on muun muassa todettu, että liiallinen hiilidioksidipitoisuus aiheuttaa väsymystä ja keskittymisvaikeuksia.

Asumisterveysasetuksen mukainen, niin sanottu hiilidioksidipitoisuuden toimenpideraja ylittyy, jos pitoisuus sisätiloissa on 1150 ppm (miljoonasosaa) ulkoilman pitoisuutta suurempi (lähde: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus).

– Hiilidioksidipitoisuuden seuraaminen on hyvä tapa mitata ilmanvaihdon tarvetta, Talotekninen teollisuus ja kauppa ry:n teknologiasta vastaava johtaja Juhani Hyvärinen sanoo.

Mittaaminen olisi hänen mukaansa hyödyllistä etenkin makuuhuoneissa ja kylpyhuonetiloissa.

– Jos pitoisuudet ovat koholla, ratkaisuna on usein keskitetty poisto ja katolle sijoitettu huippuimuri. Jokaiseen huoneeseen voidaan asentaa poistoilmaventtiili, jota ohjataan tarpeen mukaan. Kun tarvitaan enemmän ilmanvaihtoa, liesituulettimen käytöllä voidaan antaa lisää ”hönkää”.

Sisäilman hiilidioksidipitoisuuden enimmäisarvot ovat:

  • Sisäilmastoluokka S1 700 ppm, luokitus: hyvä
  • Sisäilmastoluokka S2 900 ppm, luokitus: kohtuullinen
  • Sisäilmastoluokka S3 1200 ppm, luokitus: tyydyttävä

Lähde: Sisäilmayhdistys


Hyvärinen käyttää omassa asunnossaan hiilidioksidimittaria.

– Mittaus on ehdottomasti rakentajille suositeltava toimenpide, kun haetaan energiatehokasta ilmanvaihtoratkaisua.

Hyvärisen mukaan ilmanvaihdon hiilidioksidiohjauksesta on erityistä hyötyä energiatehokkuuden kannalta silloin, jos tiloissa on vain osittaista käyttöä tai jos tilassa on usein paikalla useita henkilöitä samaan aikaan.

– Tämä kannattaa ottaa huomioon rakennusvaiheessa. Jos ilma ei vaihdu kunnolla, ilmassa on jatkuvasti epäpuhtauksia ja se muuttuu tunkkaiseksi.

Asukkaan kannalta hiilidioksiditason mittaaminen on yksi keino selvittää, miten huoneilma vaihtuu.

– Periaatteessa voisi ajatella, että korkea hiilidioksidipitoisuus voisi olla syy reklamoida uuden asunnon ilmanlaadusta.

Hiilidioksidimittareita voidaan liittää nykyään muun muassa mobiililaitteisiin.

Hiilidioksidi ilmanvaihdossa:

  • Sisäilman hiilidioksidi on pääosin peräisin ulkoilmasta, missä hiilidioksidin pitoisuus on noin 400 ppm (parts per million, miljoonasosa).
  • Sisätiloissa tärkein hiilidioksidin lähde on ihmisen hengitysilma. Hiilidioksidipitoisuutta voikin pitää ilmanvaihdon riittävyyden mittarina.
  • Hiilidioksidipitoisuutta käytetään tavallisesti asunnon ilmanvaihdon mitoituksen perusteena. Jos ulkoilmavirtojen säätö tapahtuu sisäilman hiilidioksidipitoisuuden perusteella, säätöarvona käytetään pitoisuutta 800 ppm.
  • Kun hiilidioksidipitoisuus nousee liian korkeaksi, se alkaa vaikuttaa ihmisen hengityskeskukseen. Tämän seurauksena hengitys kiihtyy (ilma loppuu huoneesta). Korkea hiilidioksidipitoisuus sisäilmassa aiheuttaa paitsi tunkkaisuuden tunteen, myös väsymystä, päänsärkyä ja tämän takia työtehon alenemista.
  • On yleistä, että etenkin makuuhuoneissa ilman hiilidioksidipitoisuus nousee yön aikana korkeaksi, jos se ei pääse poistumaan ilmanvaihdon kautta.
  • Hyvä keino hiilidioksidin muodostumisen vähentämiseen on huolehtia riittävästä korvausilman sisääntulosta. Jos korvausilmakanavat ovat puutteelliset tai niitä ei ole lainkaan, ilmanvaihto on mahdollista korjata asentamalla korvausilmaventtiileitä huonetiloihin.
  • Hiilidioksidi on yksi harvoista sisäilman epäpuhtauksista, joiden enimmäispitoisuudesta on tehty Suomessa viranomaispäätös. Tyydyttävänä sisäilman hiilidioksiditasona pidetään pitoisuutta, joka on alle 1 500 ppm (cm3/m3).

 
Päivitetty
21.8.2020