Tulisijan sijoittamiselle ja rakentamiselle on monia määräyksiä – Näin toimit oikein ja estät häkää syntymästä

Määräyksissä on kuntakohtaisia eroavaisuuksia, joista saat tietoa kuntasi rakennusvalvonnasta.

Jos olet rakentamassa aivan uutta tulisijaa paikkaan, jossa ei ole ennestään takkaa ollut, tarvitset mitä luultavimmin myös hormin. Hormin rakentamiselle on tiukat määräykset ja se vaatii useimmiten luvan. Myös uuden tulisijan rakentaminen paikkaan, jossa jo hormi on, vaatii yleensä rakennusluvan.

Mikäli takka vaihdetaan, lupaa ei yleensä tarvita. Kunta voi kuitenkin vaatia ilmoituksen tekemisen.

Varmista ammattilaiselta aina hormin kunto sekä lattian riittävä kantavuus! Kunnan rakennusvalvonnasta voit tiedustella rakennusluvan/ilmoituksen tarvetta.

Tulisijalle on muistettava varata riittävän suuri tila. Tulisijan itsensä koko, sen vaatima suojaetäisyys ja huolto- ja käyttöetäisyydet on huomioitava jo suunnitteluvaiheessa. Tulisija ei saa olla osa kantavaa rakennetta, mutta siihen saa tukea enintään 4m korkean piipun. Lämmön siirtyminen muihin rakenteisiin on myös estettävä. Tulisija on varustettava puhdistusluukuilla, jotta se on kokonaan puhdistettavissa.

Tulisijan mallista riippuen suojaetäisyydet vaihtelevat suuresti. Suunnittelija tai tulisijan valmistaja osaa auttaa mitoituksessa ja kertoa tarvittavat etäisyydet. Lattialle putoavat kekäleet tai kipinät ovat paloturvallisuusriski. Palava-aineinen lattia on suojattava suojaluukullisen tulipesän edustalla tiiviisti lattiapintaa vasten asennettavalla metallilevyllä, joka ulottuu vähintään 400mm eteen ja 100mm sivuille reunojen yli. Lattiamateriaali voidaan myös korvata palamattomalla lattiapäällysteellä.

Avoimet tulisijat vaativat suuremman suojan lattiaan; 750mm eteen ja 150mm molemmille sivuille ulottuva metallilevy suojaa palava-aineista lattiaa avotakan riskeiltä.

Tulisijalle on rakennettava liikkumaton perustus tai se voidaan rakentaa palamattoman ala- tai yläpohjan päälle. On kuitenkin muistettava, että rakenteen on kestettävä tulisijan paino ja rakenteiden haitallinen lämpeneminen on estettävä.

Tulisijan runko muurataan poltetuista tiilistä erityisesti tähän tarkoitukseen valmistetulla laastilla, jonka lämpölaajeneminen on sama kuin tiilellä ja joka kestää hyvin korkeita lämpötiloja ja syövyttäviä savukaasuja. Tulipesä ja suoralle tulelle alttiit pinnat muurataan tulitiilistä tulilaastilla tai savilaastilla.

Tulisijan erillinen kuori voidaan muurata muistakin muurauskivistä tarkoitukseen soveltuvalla laastilla ja pinnoittaa omien mieltymysten mukaan esimerkiksi maalaamalla, laatoittamalla tai rappaamalla. Huomio materiaalien valinnassa niiden kuumuudensietokyky.

Tulisijakohtaisia eroja voi olla; varmista turvallisuustekijät valmistajalta tai -suunnittelijalta.

Jotta tulisija toimii oikein ja pääset nauttimaan tulen turvallisesta lämmöstä, on muistettava huolto ja nuohous säännöllisin väliajoin. Suojaetäisyyksien lisäksi vaaditaan käytöllekin tilaa.

Tulisijan edessä on oltava vapaata tilaa vähintään 1100mm ja leveyttä 1000mm, jotta tulipesää päästään hoitamaan. Leivinuunin tarvitsema tila on vähintään 2000mm.

Nuohous on pakollista ja vastuu on kiinteistön omistajalla. Nuohoustyöstä on lain mukaan annettava todistus.

Poikkeuksen tekee suuluukuton tulisija (avotakka), jota ei tarvitse nuohota, ellei siitä erikseen sovita. Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja hormi on nuohottava lisäksi ennen käyttöönottoa.

Mikäli nuohousta ei suoriteta määrävälein, on suuri vaara, että piippu tervaantuu, karstoittuu ja aiheuttaa nokipalon, jolloin piipun pinnoille tiivistynyt piki ja noki syttyvät palamaan. Kuumuus voi savuhormissa olla jopa 1200 °C jolloin piippu on vaarassa haljeta. Nokipalon estämiseksi on tärkeätä myös huolehtia riittävästä palamisilmasta. Nokipalon jälkeen suoritetaan nuohous ja tarkastetaan tulisijan ja hormin kunto.

Omaan yksityiseen käyttöön pääasiassa tarkoitetun vapaa-ajan asunnon ja sen saunan tulisijat ja hormit on nuohottava kolmen vuoden välein.

Ihan kaikkea palavaa ei takkaan saa laittaa. Sanomalehteä ja paperia voi käyttää pieniä määriä sytykkeenä poltettaessa kuivaa, puhdasta puuta, mutta maalattu ja kyllästetty puu, muovit, tekstiilit, rakennus- ja ongelmajätteet ovat jätettä ja jätteenpoltto on luvanvaraista toimintaa.

Pienpolttoon liittyvää lainsäädäntöä on jätelaissa, terveydensuojelulaissa, naapuruussuhdelaissa sekä ympäristönsuojelulaissa. Kunnilla voi olla omia puun pienpolttoa koskevia määräyksiä.

Muista säännöllisesti tyhjentää pesästä tuhkat kannelliseen, palamattomaan astiaan ja tarkistaa tulisijan kunto silmämääräisesti. Huolimattomuus voi aiheuttaa tulipalon, jonka tuhoja vakuutusyhtiö ei välttämättä korvaa!

Jokaiseen tulisijalliseen tilaan olisi hyvä hankkia hiilimonoksidivaroitin eli "häkävaroitin". Häkä on näkymätön, hajuton ja mauton salakavala kaasu, joka vaikuttaa kohtalokkaasti. Häkävaroitin ei korvaa palovaroitinta.

Palovaroitin on lakisääteinen varuste joka kotiin ja vapaa-ajan asuntoon. Palovaroittimen hankinta ja toimintakunto on huoneiston haltijan vastuulla, on kyseessä sitten omistaja tai vuokralainen.

Lue, miten tunnistat jos oleskelutilassa on häkää.

Lähteet:
RakMK
Ympäristöministeriö