Taiteesta, puistoista, palstaviljelystä ja uudesta tekniikasta – niistä on asuntomessualue tehty. Tampereen kaupunki on halunnut tuoda Vuoreksessa taiteen kaduille ja puistoihin. Alueen viihtyisyyttä lisäävät myös siellä täällä polveilevat puistot sekä asukkaiden mahdollisuus vuokrapalstaviljelyyn aivan kotinsa nurkan takana, asuinalueen reunalla.
Asuntomessujen aikana Kirjailijanpuistossa ja sen välittömässä läheisyydessä on myös tilapäisesti paikalla olevaa taidetta, kuten Kaisu Koiviston sienen muotoiset, terästangosta tehdyt ”Vaihdokkaat” ja Tampereen kaupungin taidekokoelmaan kuuluva kuvanveistäjä Villu Jaanisoon hauska ja huomiota herättävä Kumiankka-teos, joka on tehty käytetyistä autonrenkaista.
Kerrostalojen autokatoksien seiniin sijoittuu Kuusen silmu-teos, jonka kuviot muodostuvat kuusen silmuista otetuista mikroskooppikuvista. Autokatoksissa on myös viherkatto. Teosluonnoksen on toteuttanut WSP Finland Oy:n monialainen työryhmä johtajanaan kuvanveistäjä Marjukka Korhonen.
Sähkönjakokaapit ovat tavallisesti tylsiä, mutta asuntomessualueella niihinkin on kytketty taidetta. Kaappeihin on nimittäin kiinnitetty teippauksina valokuvaaja Juha Suonpään valokuvia Vuoreksen metsistä ajalta ennen rakentamisen alkamista.
Kirjailijanpuiston ohella alueelta löytyy myös muita viheralueita. Yksi alueen omaleimaisista tekijöistä on hulevesien luonnonmukainen käsittely. Näyttävin hulevesien käsittelyalue on messualueen vierelle rakentuva Vuoreksen keskuspuisto, jonka on suunnitellut saksalainen Atelier Dreiseitl. Hulevesiratkaisuista on annettu ohjeita alueen rakentamisohjeissa, ja tonteille on rakennettu hulevesien käsittelyn vuoksi sadepuutarhoja eli kasvillisuuden peittämiä viivytyspainanteita, kivipuroja tai pieniä vesialtaita. Kerrostalotonteilla on käytetty myös maanalaisia imeytyskasetteja.
Siellä täällä silmiin osuu myös hieman futuristisen näköisiä säiliöitä, jotka osoittautuvat jätteiden putkikeräykseen liittyviksi keräyspisteiksi. Jätteiden keräyspaikat on sijoitettu siten, että ne ovat asukkaiden helposti saavutettavissa. Keräyspaikassa on eri jätelajeille oma syöttöpisteensä. Jätteet kulkevat laji kerrallaan automaattisesti alipaineen ja ilmavirran avulla maanalaisia putkia pitkin ja päätyvät keskitetyllä koonti-asemalla omiin kontteihinsa. Asemalta kontit kuljetetaan jätteiden vastaanottajalle. Tekniikaltaan aivan vastaavanlaista järjestelmää ei ole toteutettu aiemmin koko maailmassa.