Öljyala kannattaa energiatehokkuus-
sopimusten käyttöä jatkossakin

-Ajatus energiayhtiöiden energiatehokkuusvelvoitejärjestelmistä on saanut alkunsa verkkoon tai johtoon tiukasti sidotusta energian toimittamisesta kuten on laita sähkössä ja kaukolämmössä. Sama konsepti ei sovi kaikkiin energiamuotoihin, etenkään polttoaineiden toimittamiseen kuluttajille, totesi Vänskä.

-Polttoaineiden vähittäismyynti on voimakkaasti kilpailtu markkina ja loppukuluttajat eivät ole sitoutuneet yhteen myyjään. Tällöin energian myyjään ei voi kohdistaa samanlaisia velvoitteita vaikuttaa asiakkaidensa energiankulutukseen kuin esimerkiksi sähkön, kaukolämmön tai kaasun toimittamisessa. Vapaaehtoiset ohjelmat näyttäisivätkin lähes ainoilta toimivilta ratkaisuilta, minkä vuoksi jousto direktiivin velvoitteissa on tärkeää, huomautti Vänskä.

Öljylämmityksessä saavutettu huomattavat energiansäästöt

Energiatehokkuussopimusten toimivuudesta on esimerkkinä öljylämmityskiinteistöjen Höylä III -sopimus. Sen toimenpiteillä on saavutettu huomattava energiansäästö. Viime vuonna säästö oli seurantalaskelmien mukaan noin 2,1 terawattituntia, kun otetaan huomioon toimenpiteet vuodesta 1997 alkaen. Säästömäärä vastaa runsaan 60 000 keskivertopientalon vuosittaista energiankulutusta.

Lämmitysöljyyn lisätty biopolttoöljymäärä puolestaan on kaiken kaikkiaan sen suuruinen, että se vastaa nyt noin 20 000 keskivertopientalon lämmittämistä kokonaan uusiutuvalla energialla.

Öljyalan energiatehokkuussopimus kattaa vuodet 2008-2016. Sopimuksen energiansäästöennuste vuodelle 2016 on noin 2,7 terawattituntia ja vuodelle 2020 noin 3,1 terawattituntia, jos säästötoimia jatketaan. Säästöt ovat merkittäviä, kun niitä vertaa energiapalveludirektiivissä vuodelle 2016 annettuun Suomen energian loppukäytön säästötavoitteeseen, joka on 17,8 terawattituntia.

Pientalojen öljylämmitykseen käytetään energiaa vuosittain noin 6-7 terawattituntia. Tämä on runsaat kaksi prosenttia energian koko loppukäytöstä.