Nepalista palattiin – kaikki ok!

WinNovan rakennusosaston trion Kari Ruuhilahden, Turo Sakarin ja Linda Vehmaston reissu onnistui enemmän kuin hyvin. Uuteen kulttuuriin saatiin tuntumaa ja vatsataudeilta vältyttiin. Kolmikko oli tyytyväinen rohkeuteensa lähteä. Käynti Nepalissa antoi uutta perspektiiviä muuhun maailmaan ja kotimaan asioihin. Mielenkiintoisena kuriositeettina kolmikko mainitsi pulut, jotka mitä ilmeisimmin ovat valloittaneet Porin torin lisäksi Kathmandun.

Turo, Linda ja KariTuro, Linda ja Kari

Jalat Kathmandun kamaralla

Ensimmäiset havainnot lentokentälle saapumisen jälkeen olivat erilaiset tuoksut (ilman likaisuus) sekä jätehuollon puuttuminen. Maa on kaunis, mutta länsimainen jätehuolto sekä viemäröinti ovat tuntematon asia. Liikenteen hallittu kaaos herätti paikoitellen hilpeyttä tai kauhun puistatuksia. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta eivät päällekäyvän uteliaita. Maassa käy pyhiinvaeltajia ja turisteja sen verran, että heihin on totuttu. Ainoastaan Linda herätti ihmetystä tummine hiuksineen ja silmineen. Kontrasti ihonväriin oli nepalilaisten mielestä suuri.
Hotelli sinänsä oli siisti, vesivessat huoneissa. Vesijohtoveden väri ei ollut miellyttävämmästä päästä – ruskeaa. Paikallinen ravintola oli myös ilon aihe, pihvi + ranskalaiset + juoma + kahvi oli 9 euroa ja erittäin maukas. Hintataso oli turistialueilla kohtalainen, paikallisesta kahvilasta sen sijaan sai ”lihapallon” = momon 0,20 eurolla. 1 euro on n. 100 rupiaa.
Nepalissa myöskään sähköistys ei toimi aivan toivotusti, sähkökatkoja on vähän väliä.

Lindan värit kiinnittivät huomiota paikallisen väen keskuudessa.Lindan värit kiinnittivät huomiota paikallisen väen keskuudessa.

Matkan ohjelma

Päivän ohjelma koostui klo 10.00-17.00 välille. Rakennusala kulki oman ohjelmansa mukaan, sosiaalialan opiskelijat omansa. Tutustumassa käytiin ennalta sovittuihin kouluihin; Balaju School of Engineering and Technology:n sekä Kumbeshwar Technical School:iin. Kumbeshwarin koulu on maalattiakoulu, joka kouluttaa orpoja ja vähempiosaisia. Koulut olivat verrattavissa suomalaisiin 1930-1940-luvulla rakennettuihin oppilaitoksiin. Luokkaerokin Balajussa oli selvä: oppilailla oli wc:nä reikä lattiassa, opettajilla kunnon pytty. Suomalainen lähetystö käytti oppilaitoksissa puheenvuoronsa kertoen kotimaan koulutuksesta sekä tietoa hieman itsestään. Yhteisenä kielenä toimi oikein hyvin englanti. Arat suomalaiset löysivät kielen mielen sopukoistaan ja suurelta osalta nepalilaisilta englanti sujui lähes luonnostaan.

Paikallinen koululuokkaPaikallinen koululuokka

Paikallisten koulupäivät alkoivat klo 10.00 sisältäen lounastauon 13-14 ja päättyen 17.00 ilman välitunteja. Koulu tarjoaa opiskelijoille ruoan. Kouluviikko on kuusipäiväinen. Opiskelijoilla oli englanninkieliset kalvot, joista opettaja käänsi termit nepaliksi. WinNovan trio toimi kuunteluoppilaana muutamilla tunneilla. Opetettavaa asiaa ei juuri voi verrata suomalaisopiskelijoiden opetukseen, sillä normit ja käytännöt ovat erilaisia. Suomen ja Nepalin kulttuuriero on kuitenkin huomattava.

Paikallinen suojalasimainosPaikallinen suojalasimainos
Käytännön harjoitteluaKäytännön harjoittelua

Opinahjojen lisäksi tutustuttiin paikallisiin työmaihin. Suurimpia sillä hetkellä käynnissä olevia urakoita oli paikallisen sairaalan työmaa. Kolmikko totesi, ettei työmaa läpäisisi kotimaisia turvallisuusmääräyksiä. Eroja löytyi telineistä alkaen. Telineet nimittäin olivat bambua. Niihin oli kiinnitetty verkko putoamissuojaksi, vaikka kaiteetkin olivat. Kypärät olivat isompien työmaiden työntekijöillä, pienempien työmaiden työturvallisuus on olematonta. Työmaan ylemmiltä kerroksilta puuttui kerrosta kiertävät kaiteet. Lisäksi työkalut olivat alkeellisia. Balajun koulusta esitettiin toivomus, että saisivat jiirisahan. Tutustuminen paikalliseen rautakauppaan osoitti, että sellaista ei paikallisista myymälöistä löydy. Kotimaisiin rautakauppoihin verrattuna tarjonta ja sen taso oli melko alkeellista.
Betoni tehtiin myllyllä, nostettiin hissillä kerroksille ja rakentajat kantoivat päänsä päällä korillisen betonia kakuiksi välipohjan päälle.
Rakentamisen päämateriaalina Nepalissa on kivi ja sitä työstetään pääasiassa käsin.

Kumbeshwar Technical SchoolKumbeshwar Technical School
WC-kulttuuriaWC-kulttuuria

Yhteistyömahdollisuus?

Yhtenä matkan tarkoituksena oli selvittää, onnistuisiko opiskelijavaihto tai jonkinlainen muu yhteisyön muoto. Opiskelijavaihto täältä sinne todettiin melko mahdottomaksi juuri työturvallisuusseikkojen vuoksi ja toinen määrittelevä tekijä on yleinen likaisuus. allergikoilla ja astmaatikoilla saataisi olla tukalat paikat. Toisaalta työtapojen ja normien erilaisuus pistää miettimään, kannattaako nepalilaisia opiskelijoita kutsua Suomeen opiskelemaan. Tasoero opetuksessa on huima. Yhteistyön muodoista lähinnä vaihtoehtoina olisivat paikallisten opettajien koulutus täällä Suomessa tai paikallisen rakennuskannan korjaustyötä Nepalissa. Suurin tarve kuitenkin siellä on raha. Rahoitus projektiluonteisesti suoraan autettavaan kohteeseen olisi varmin ratkaisu. Paikallinen yhteiskunta rakentuu hyvin pitkälle korruptioon, joten oikeiden rahojen saaminen oikeisiin kohteisiin on välillä työn takana.

Välillä vapaatakin

Reissun vapaina hetkinä tutustuttiin paikallisiin toreihin, basaareihin, kiivettiin päättymättömiä portaita, harrastettiin tai-jitä ja imettiin kaikkea mahdollista uutta, mitä kaupunki kolmikolle tarjosi. Lopussa pistäydyttiin vielä Delhissä. Ilma oli kuumaa, + 39°C, ja kosteaa. Likaisuus oli silmiinpistävää sielläkin, mutta paikka oli kaunis ja tee hyvää.
Traumoja kolmikko ei reissusta saanut; Linda olisi valmis lähtemään Nepaliin vaikka heti uudestaan. Kari ja Turo jakoivat Lindan mielipiteen, mutteivät välttämättä aivan yhtä innokkaasti

Matkailijoiden kuvia

Valtaisa rakennelmaValtaisa rakennelma
OppilasesitysOppilasesitys
 
Julkaistu
24.5.2011