Mikä on Irlanti-paketin merkitys?

Eduskunta hyväksyi hallituksen äänin 740 miljoonan tukipaketin, joka ei siis ole vastoin monen luuloa silkkaa rahaa, vaan lainatakuuta eli valtion ja kuluttajien kukkaroille ei menty – ainakaan vielä.

Euroopan talousongelmat heijastuvat meille monella tapaa. Tuore tutkimus kertoo suomalaisyritysten investointihaluttomuudesta (lue: uskalluksesta), joka merkitsee suoraan ja epäsuoraan suunnittelijoiden ja rakentajien työtilanteeseen. Kun Suomi on osa Eurooppaa ja osa maailmaa, niin kaikki ympärillämme tapahtuva vaikuttaa myös meihin. Suomalaiset eivät elä silittämällä toisilleen paitoja eikä kansantaloutemme kohene oleellisesti, vaikka joka ikinen suomalainen ostaisi Nokian kännykän, kun sitä kalua on vaihtamassa.

Hallitus ja luonnollisesti oppositio ovat eri mieltä Suomen osallistumisesta Irlanti-talkoisiin. Isoin oppositiopuolue tosin enemmänkin muotovirhenäkökulmasta. Tässä rakentamisen ja asumisen asioita viestittävässä ympäristössä emme ota poliittista kantaa siitä, kuka on oikeassa ja mikä on viime kädessä Suomen etu Irlannin pelastaminen vai jättäminen yksin kauniille saarelleen. Näitä kannanottoja antavat mieluusti taloustoimittajat ja puolueita enemmän tai vähemmän lähellä olevat taloustieteen professorit. Oikean totuuden ratkokoon kukin itsekseen uskomalla sitä tahoa, jonka katsoo olleen ennekin etukäteisarvioissa oikeassa. Jälkiviisaitahan maasta aina löytyy.

Vain muutaman sentin tähden

Suomen lainatakaus Irlannille on siis 740 miljoonaa euroa. Moni taho on jo kiirehtinyt laskemaan, kuinka monta päiväkotia, vanhusten hoitopaikkaa tai maantiekilometriä tällä rahalla saisi. Mikäs siinä, ihan hyvää perspektiiviähän nämä antavat sille, minkä kokoluokan asiasta on kysymys. Ihan toinen asia on taas se, voitaisiinko annettua lainatakuuta sellaisenaan käyttää oman maan rakentamiseen.

Irlannin kanssahan meille voi käydä joko hyvin tai huonosti. Jos Irlanti siis lähivuosina saa pankkinsa ja asiansa kuntoon ja pystyy huolehtimaan sovitusta takaisinmaksusta, niin kaikki hyvin. Jos Eurooppa tästä vielä halvaantuu, niin pahimmillaanhan suomaisten matka jatkuu uudestaan Kreikan ja Irlannin kautta kenties Portugaliin, Espanjaan ja Italiaan. Mutta, jos kaikki menee hyvin – tai siis parhaiten – niin matkat jatkuvat maailmalle ja suomalaisturistit elvyttävät näin omaehtoisesti. Toisaalta, jos asiat menevät vain niin huonosti, että Suomi joutuu Irlannin maksumieheksi, tarkoittaa se sitä, että tuosta 740 miljoonasta on jokaisen suomalaisen keskimääräinen vastuu 140 euroa. Jos käytämme Irlanti-lainan kestona samaa kuin yleisessä asunto- tai rakentamislainassa eli 15 vuotta, tarkoittaa se sitä, että jokainen suomalainen joutuu laittamaan 15 vuoden ajan erilliseen Irlanti-lippaaseen vajaa kolme senttiä (0,03 €) joka ikinen päivä. Suomessa on tietysti 1-2 miljoonaa ihmistä, jolla noita senttejä ei ole tai ei voida muuten periä, mutta vastaavasti taas 1-2 miljoonaa ihmistä, joilta löytyy vaikka 5-10 senttiä ja viimeiseltä miljoonalta sitten vaikka kokonainen eurokin.

Olen tätä pohtiessani varsin tietoinen, että Suomella on ihan itse hankittua omaakin velkaa, josta kaikki vastaamme lähivuosina rankasti. Tässä ovat siis vain mittasuhteet päivän keskusteluaiheen osalta ja kukin voi omalla tahollaan punnita, vaikuttavatko nämä pahimpana uhkakuvana kasaantuvat muutamat lisäsentit asunnonostopäätökseen tai rakennushankkeen käynnistymiseen. Kas kun kriisin se ”hyvä puoli” on, että korot saattavat pysyä vielä pitkään alhaalla. Jos korot nousevat, on niiden merkitys sitten jo ihan toista luokkaa kuin Irlanti-sentit. Ja toisaalta, vaikuttaako Euroopan talousahdinko myös siihen, etteivät asuntojen hinnat ja rakennuskustannukset nouse vai onko kriisillä jopa tuo muutaman sentin myönteinen vaikutus, jolloin ainakaan asunnonostajat ja rakentajat eivät itse asiassa häviä nettona mitään, kävipä Irlannin ihan miten päin tahansa.
Raimo Holopainen
Viestintäjohtaja
 
Julkaistu
9.12.2010