Tarvitaanko "presidentin päiväkäskyä"?

Islannista tuleva pölypilvi laskeutuu aikanaan ja maailman pyörät alkavat taas hiljalleen pyöriä. Vanhan myyntimiehen slogan kuitenkin pätee myös kääntäen; menetettyjä matkoja emme saa takaisin.

Asuntorakentamisen luvut ovat Suomessa nousemassa jo tänä vuonna lähelle ennen notkahdusta ollutta tasoa. Mutta, isona ongelmana on eräs markkinatalouden perusperiaatteiden toteutumattomuus; kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Väestöprofiilin ennustajien, kaavoittajien ja asuntotuotannosta päättävien kun tulisi käydä yhteisellä lounaalla vaikka joka kuukauden ensimmäinen torstai.

Rivikansalainenkin tietää, että yksineläjien määrä on lisääntynyt huimasti ja kehitys jatkuu. Niinpä loogisena seurauksena on, että asuntokysynnän painopiste on yksiöissä ja pienissä kaksioissa. No, mikäs siinä. Tehdään asuinrakennuksia, joissa on vain 25-45 m2:n asuntoja, niin kauppa käy. Vaan ei käy, siis rakentaminen. Kas, kun viranomainen edellyttääkin, että asuntotuotannon on aina oltava monipuolista ja siten kunkin asuintalon asunnon keskikoon on oltava esimerkiksi 70 m2. Tämä merkitsee sitä, että kun tehdään viisi yksiötä, on tehtävä kymmenen kolmiota, jotta päästään ko. keskiarvoon. Grynderi taas tietää, että suhde pitäisi olla vähintään päinvastoin. Senioriasunnot on hyvä esimerkki kohderyhmätuotannosta, mutta maahan ei saa rakentaa (edullisesti) asuintaloa, joka olisi tarkoitettu vain nuorille ja terveille ja jossa olisi vielä reunaehtona, että tämä talo ei ole tarkoitettu lapsiperheille.

Moni rakennushanke, muukin kuin asuntorakennus, odottaa käynnistystä jopa 1½ vuotta valitusprosessin loppumista odotellessa. On hyvä, että kansalaisilla on valitusoikeus, mutta kansalaisilla ei pitäisi olla kiusanteko-oikeutta. Lähes pääsääntöisestihän valitukset eivät johda mihinkään ja vielä vähemmän ne johtavat turhan ja asiattoman valituksen jättäneen korvausvelvollisuuteen. Kaupunkeihin ja kuntiin pitäisi perustaa kolmen asiantuntijan, olkoon vaikka ekonomi, insinööri ja juristi, muodostama totuuskomissio, valvontaelin, joka kahdessa viikossa ratkaisisi, onko valituksella olemassa minkäänlaista läpimenomahdollisuutta. Ellei, niin pulinat pois, puut nurin ja monttu auki. Toki pitäisi voida harkita myös tiettyä valituslupamaksua, joka olisi vaikka yksi prosentti rakennuskustannuksista. Valitusmaksu jää sisään, jos se ei johda lupamuutoksiin. Jos taas vasta valituksen kautta päättäjät huomaavat turvata yhteiskunnan omaisuutta tai muuta etua, saa valitusmaksun kaksinkertaisena takaisin.

Varsinkin rakentamiseen on pesiytynyt harmaan talouden verkosto, jonka yhteiskunnalle aiheuttamien vahinkojen suuruusarviot vaihtelevat, mutta pohditaan tässä nyt vaikka miljardiluokan ongelmaa. Asiantuntijoiden mukaan suurin syy, ettei ongelmaa saada kitkettyä, on valvonnan puute. No hyvä, lähdetään siitä.

Suomessa on työttömänä koko joukko rakennusinsinöörejä ja –mestareita, joista aiheutuu yhteiskunnalle kustannuksia. Nämä kun lojuvat kotona, nostavat työttömyyskorvausta ja juoksevat sossun luukulla. Palkataan siis 3 000 rakennusalan työtöntä ja täydennetään joukkoa tarvittaessa eläkereserveillä. Maksetaan palkkaa vaikka 3 000 euroa kuussa ja pistetään porukka koulutuksen jälkeen kiertämään työmaita, 5-10 kappaletta päivässä. Johan saadaan valvontaa. Kaikille kärynneille ankarat sanktiot; sakkoja sekä autot ja työkalut valtiolle. Tuo "poliisipartio" maksanee sosiaalikuluineen ja korvauksineen vain noin 200-300 miljoonaa euroa bruttona vuodessa, mutta kun siitä vähennetään yhteiskunnalle tulevat verot, poistuvat työttömyyskorvaukset ja sosiaaliturvat sekä saatavat sakkotuotot, on nettokustannus vain murto-osa, ellei jopa positiivinen. Järjestelmä tuottaisi voittoa jo itsessään ja sen lisäksi harmaa talous kitkeytyisi kiinnijäämisillä ja kiinnijäämisen pelolla.

Olen varsin tietoinen, ettei asioita voida oikoa näin, mutta kuten alussa totesin, maassa on ajattelemisen ja sanailun vapaus. Voin jopa ohjeistaa presidenttiä – ilman moitetta tai selitysvelvollisuutta. Tiedän myös, että nämä mielipiteet eivät nouse iltapäivälehtien etusivulle, mutta toivon, että joku vaikutusvaltainen taho romuttaisi pian tiettyjä järjestelmiä ja panisi asioihin tai ainakin ajatteluun vauhtia.

Toivoo

Raimo Holopainen
Viestintäjohtaja
Suorakanava Oy