Ryhtiliikkeellä voimme katsoa peiliin - ja tulevaisuuteen

Suomalainen on aina ollut ylpeä itsestään ja suomalaisuudestaan sekä rehellisyydestään ja periksiantamattomuudestaan. Miksei siis tätä sisua voisi osoittaa nytkin, vaikka valtion- ja kenties omaakin velkaa on, että hirvittää. Kaiken lisäksi itsetuntoamme koeteltiin vahvasti, kun Vancouverista tultiin melkein tyhjin taskuin, eikä Euroviisuistakaan ole lupa odottaa kuin marginaalipisteitä. Mutta, jospa eläisimme tätä päivää niin kuin Euroopassa pitää. Kauppaa täytyy käydä, vaikka laivat seisoisivat satamissa tai ovat juuttuneina jäihin. Mutta, aina silloin kun laiva pääsee lähtemään maailmalle ruumat ja kansi täynnä suomalaisen teollisuuden tuotteita, tuo se sama laiva maailmalta meille mm. autoja, matkapuhelimia, kahvia, banaaneja – ja maitoa. Kysyä sopiikin, että oliko sinänsä ahkeran pääministerimme viesti kansalle loppuun saakka harkittu, kun hän kehotti – epäsuorasti kylläkin – boikotoimaan sipoolaisessa navetassa lypsettyä maitoa, koska se on lypsetty väärän väriseen tölkkiin. No, tämäkin asia korjaantui ja tämä Suomi-Ruotsi-maaottelu taisi päättyä tasapeliin?
Jos me lähdemme protektionismin tielle, voimme olla varmoja, että siinä pelissä menee omiin enemmän kuin erään taannoisen jääkiekko-ottelun ensimmäisessä erässä. Mitähän muuten pääministerimme tuumaisi, jos ruotsalainen virkaveli Reinfeldt tulisi lööppeihin ja julistaisi Erickssonin puhelin kourassaan sinikeltaiselle lukijakunnalle, että se on nyt loppu Nokian puhelinten osto?

Vähän talkoohenkeä ja uhrauksia

Mitäpä jos me muut suomalaiset tekisimme jatkossa tämän hieman fiksummin kuin Matti? Siirrytään ihan pikku hiljaa käyttämään suomalaisia tuotteita, vaikka ne olisivat vähän kalliimpiakin. Erään kestokulutushyödykkeen osalta voitaisiin päästä ihan merkittäviinkin kansantaloudellisiin tuottoihin. Ja se tuote on tietysti viina, alkoholi yleensäkin. Jospa esimerkiksi lopettaisimme alkoholin hankintaretket Suomenlahden toiselta puolelta ja ostaisimme tarpeemme ihan reilusti Alkosta. Tällöin montakin eri veroerää käsittävän tuotteen veroeurot jäisivät ”puhtaana käteen” valtiovarainministeriön käytettäväksi. Jokunen vuosi sitten Lappeenrannan korkeudelta haettiin halpaa polttoainetta itärajan takaa koko päivän kestävällä retkellä, mutta nämä reissut lienevät hiipumaan päin? Entäpä sitten esimerkiksi auton hankinta? Vahvistavatko eurooppalaisen auton ostoon käytetyt eurot hyvinvointiamme paremmin kuin japanilaisen hankinta? Näin voisi ainakin luulla. Entäpä jos suomalainen osoittaisi niin vahvaa maitosolidaarisuutta länsinaapuriamme kohtaan että ostaisi jopa Saabin?

Rakentamisessakin tehtävää

Ottamatta kantaa ydinvoimaan sinänsä, perustelut energiatuotannon omavaraisuudesta kuulostavat oikean suuntaisilta. Sitä paitsi kolmen ydinvoimalan rakentaminen toisi näivettyneelle, joskin elpymässä olevalle rakennusalalle useiden tuhansien miestyövuosien piristyksen.

Tulevia suomalaisia ammattirakentajia. Rakennusalan opiskelijat rakentamassa paritaloa.Tulevia suomalaisia ammattirakentajia. Rakennusalan opiskelijat rakentamassa paritaloa.
Suomalainen asuntorakentaminen on sentään aika kotimarkkinavetoista. Pääosa rakennusmateriaaleista tehdään Suomessa, tosin osa yrityksistä kuuluu kansainväliseen rakennuskonserniin ja merkittävä osa työvoimasta tulee mm. Virosta. Sen sijaan kysymyksen ja vastuun harmaan työvoiman käytöstä voi heittää koko ketjulle, eikä vähiten kuluttajalle. Kas kun tätä kautta karkaa satoja ja taas satoja miljoonia euroja verottajan kukkaron ulottumattomiin. Maksatko siis vesikaton asennuksen, parketin hionnan tai maalaustyön käteisellä ilman veroa vai laskulla, jossa on mukana asianmukainen arvonlisävero?

Näkyvän protektionismin sijaan voi siis kotimaamme taloutta auttaa ihan hyväksyttävin ja ennen kaikkea rehellisin keinoin. Se vaatii vaan uhrauksia ja asennemuutoksia, mutta muistaa täytyy, että mitä enemmän maksat suomalaisesta tuotteesta vs. vastaava tuontituote; tomaatti, matkapuhelin, vaate, polkupyörä, niin sitä enemmän maksat siitä veroa, mutta ”palkintona” pääset tulevissa – ja niin varmoissa - veronkorotuksissa ainakin hieman vähemmällä.
Raimo Holopainen, viestintäjohtaja, Suorakanava Oy
 
Julkaistu
25.3.2010