Maarakentaminen
Ote päiväkirjasta: kevät 2009
Kun vanhasta talosta oli muistona tontilla pieni kuoppa vain, urakoitsijamme alkoi kaivaa tulevan
talon paikkaa.
Siinä se nyt oli, vanhan talon kellarin kuoppa. Eipä ollut hääppöinen. Pitkälti juuri valmiiseen kellarin kuoppaan perustui valintamme uuden talon kellariperustuksesta. Ajattelimme, että eipä kyseinen perustus suhteessa juuri sen kalliimmaksi tulisi kuin perustus ilman kellaria; pitäisihän uuden talon alla kellarista jäänyt kuoppa täyttää, ja käsityksemme mukaan maantäytöt eivät myöskään ole erityisen edullista puuhaa. Nythän tontilla olisi jo valmiina kuoppa, jota joutuisimme enää vähän syventämään ja leventämään. En tiedä, oliko tämä lähtökohta myös rakennuslupaviraston näkemykseen vai mikä, mutta rakennuslupakäsittelyn aikana tiedusteluumme rakentaakin piirustuksista poiketen talo ilman kellaria vastattiin kerta toisensa jälkeen kieltävästi.
Lopulta kävi niin, että kuopan syventämistä ja leventämistä ei tehty ihan vähääkään, vaan montusta tuli valtava.
Auto- vai uimahalli?
Kellarille paikkaa tehtäessä tuntui, että kaivaminen ja kuormien kuljettaminen ei lopu koskaan. Lopulta tontiltamme kuljetettiin pois yhteensä 68 kuormaa maata. Mielestämme tämä oli käsittämätön määrä. Siinä sai urakoitsijamme kaivaa ja ajaa kuormia tauotta päivät pitkät. Naapurit kävivät ihmettelemässä, että "tuleeko tuohon auto- vai uimahalli"?
Emme kuitenkaan ole pahoillamme siitä, että kellari tulee nyt tehtyä. Onhan meillä sitten runsaasti varasto- ja harrastustilaa sekä myöhemmin mahdollisuus ottaa tarvittaessa koko kellari asuinkäyttöön helposti. Toistaiseksi ei synny myöskään lämmityskustannuksia kellarin osalta, sillä etuosassa olevaa pientä teknistä tilaa lukuun ottamatta kellari jää kylmäksi tilaksi. Pienellä tontilla erilliselle isolle varastolle ei olisi tilaakaan. Lisäksi kellarin ansiosta tulevalla autokatos- sekä sen yhteydessä pienellä varastorakennuksella ei ole nyt kiirettä.
Maat mullaksi
Onnea oli myös mukana, kun aloimme kartoittaa, minne pois kuljetettavat maat olisi edullisinta viedä. Kun emme saaneet tietää yhtään maantäyttöä tarvitsevaa rakennuskohdetta, tiedustelimme eräältä yritykseltä, voisivatko he ottaa vastaan maat. Yritys valmistaa ja myy multaa. Sieltä vastattiin, että ottavat vastaan, mikäli maa oli kriteerit täyttävää, hiekkapitoista ainesta; savimaat joutuisimme viemään maksulliselle maankaatopaikalle. Koska emme itse osanneet kuvailla maan laatua ja kerroimme, mitä maaperätutkimuksessa luki, kyseisen yrityksen edustaja tuli parin tunnin kuluttua itse katsomaan. Vastauksena oli, että "maa on ensiluokkaista"! Näin säästyimme kaatopaikkamaksuilta kokonaan.
Kallion räjäytys
Jo maaperätutkimuksessa kävi ilmi, että tontin oikeassa reunassa oleva kallio yltää kellarirakenteisiin saakka. Olimme siis varautuneet räjäytystöihin. Alustava arvio oli noin puolen metrin siivu koko talon oikean kyljen pituudelta. Mutta kuten arvata saattaa, sitä olikin paljon enemmän. Mitä syvemmälle montun reunaa kaivettiin, sitä enemmän kallio työntyi taloon päin.
Räjäytystyöurakoitsijan työn lisäksi jouduimme ostamaan palvelun, joka hoitaisi lähitalojen katselmoinnit ennen räjäytystyötä ja sen jälkeen sekä tärinämittaukset. Itse olin eniten kauhuissani kahden naapurimme välisestä ehkä joskus 1900-luvun alussa tehdystä kiviaidasta. Aita seisoi korkealla kalliolla, huomattavan paljon ylempänä alanaapuritalon kattoa. Urakoitsijan mukaan kiviaidan sortumista ei kuitenkaan tarvinnut pelätä. Jo lähitalojen takia räjäytys tultaisiin tekemään useilla pienillä paukuilla.
Talot tarkastettiin ja tärinämittarit kiinnitettiin naapuritalojen kellarikerrokseen tai kivijalkaan. Urakka kokonaisuudessaan oli valmis vajaassa kahdessa päivässä ja sujui ilman ongelmia. Kalliosta irtosi kiveä kahdeksan kuormaa. Rudus Kierrätyksen Länsisalmen toimipiste otti kivet vastaan ja murskasi niistä hienompaa kiviainesta.