Vanhan talon purkaminen

Ote päiväkirjasta: kevät 2009

Rakennuslupahakemukseen liitettyä purkulupaa odotellessa mieheni ryhtyi rohkeasti työhön talon sisällä. Talo purettiin pintamateriaalien osalta käsin itse ja kokonaisuudessaan purkujäte lajiteltiin tarkkaan.

Talo oli saatava pian pois rakentamisen tieltä.
Kun rakennuslupa on saatu, rakentaminen alkaisi viipymättä. Tällöin vanhan talon on oltava siinä vaiheessa, että se vain rysäytetään kaivurilla maan tasalle. Suuret säästöt saavutetaan välttämällä sekajätekuormia, lajittelemalla purkujäte täysin ja tekemällä mahdollisimman paljon itse.

Vähän harmittaa

Pari kuukautta ennen h-hetkeä otin puhelun lähipaloasemalle tiedustellakseni mahdollisuudesta polttaa talo paloharjoituksena. Odotetusti polttaminen ei onnistunut, sillä minimietäisyys naapuritaloihin piti olla muistaakseni 20 metriä. Todennäköisesti homma olisi kaatunut naapurien hyväksyntään, sillä tuskin kukaan haluaa savua ja nokea pihalleen. Paloasemalta neuvoivat minua olemaan vielä yhteydessä koulutusyksikköön, jossa tehdään talojen purkamisia opiskelijavoimin.

Soitin välittömästi. Harmillista kyllä kyselin asiasta liian myöhään. Opintojaksot, tuntisuunnitelmat ja luennoitsijat ym. oli jo lyöty lukkoon, eikä niitä pystytty enää muuttamaan. Siinä sitten puolin ja toisin harmittelimme kovasti tilannetta. Talomme olisi kuulemma ollut heidän koulutuksessa paras mahdollinen niin sijainnin kuin talomallin puolesta. Opiskelijoille olisi tässä ollut hyvä mahdollisuus harjoitella käsityökalujen käyttöä ja me olisimme saaneet vastineeksi talon purkamistyön.


Viikon työloma

Kun muutto oli hoidettu lähes viimeistä tavaraa myöten, mieheni aloitti purkamisen talon sisältä. Hän tilasi pihalle lavan puu-purkujätteelle. Mieheni otti viikon töistä vapaata ja kiskoi puutavaraa irti talosta aamusta iltaan. Ensin oli irrotettava kaikki talossa kulkevat sähköjohdot ja rasiat sekä putket ja patterit. Tämän jälkeen pääsi vasta suurpiirteisempiin särkemishommiin.

Viikon päätteeksi lava täyttyi listoilla, rimoilla, paneeleilla, laudanpätkillä, ovilla ja seinälevyillä. Samaan hetkeen irrotettiin ikkunat, jotka saimme kaikki myytyä. Itselle säästimme yhden ikkunaparin ja kaksi meni lähipiiriin. Talo oli nyt vieläkin lohduttomamman näköinen verrattuna hetkeen, kun astuimme ensimmäistä kertaa taloon sisään reilut kaksi vuotta sitten.

Talo oli purettu käsin siihen vaiheeseen, että lopun hoitaisi kone. Ainoastaan ulkoseinäverhouksessa käytetyt mineriittilevyt piti vielä irrottaa. Levyt sisältävät asbestia, joten ne täytyi purkaa asianmukaisesti, paketoida huolellisesti ja toimittaa Ämmässuon kaatopaikalle. Kone tulisi kaatamaan talon sitten, kun purkulupa on saatu.

Purkutyö päätökseen

Kun rakennuslupa oli saatu ja kahden viikon valitusaika umpeutunut, välittömästi tämän jälkeen työmaalla järjestettiin aloituskokous. Vasta tämän jälkeen meillä oli lupa aloittaa työt.

Kaivinkone ajoi tontille seuraavana päivänä. Talo oli hajotettu jo iltapäivään mennessä. Piha suorastaan tulvi rakennusjätettä. Kauhalla sekä käsin siirreltiin puuta, terästä, peltiä, muovia, pahvia ym. pihalla olevista kasoista mitä minnekin kulmalle tonttia tai lavalle. Kaikista kaatopaikalle kuljetetuista jätekuormista ainoastaan yksi meni sekajätteenä ja hinta oli sitten sen mukainen. Lisäksi veimme mieheni kanssa lähimmälle sorttiasemalle viisi peräkärryllistä milloin talon seinäpahveja ja -papereita, milloin vuorivillaa ja milloin mitäkin.

Viimeiseksi purimme varastorakennuksen. Vielä kerran pääsimme muuton makuun, kun varaston sisältö piti siirtää toiseen paikkaan.

Valitettavasti jäimme tällä kertaa ilman talon uumenista löydettyjä aarteita, tallelokeron avaimia, osakepapereita ja pöytähopea- tai rahakätköjä.

Lisää projektista...

 
Julkaistu
10.8.2009