Shokkimuutto

Ote päiväkirjasta

Suunnitteluvaiheen sotkut sekä tietämättömyys rakennusluvan saamisesta siirsivät muuttopäiväämme useaan kertaan. Vuokrattu asunto oli meidän joulukuun 2008 alusta alkaen, mutta päätimme jo heti alussa, että joulu vietetään vielä talossa.

Vaikka tuleva asuntomme oli pieni, se oli uusi ja niin hieno, että useaan kertaan kävin siellä fiilistelemässä, mittailemassa ja suunnittelemassa sekä esittelin huoneistoa innoissani ystäville. Mieheni ei voinut tätä ymmärtää. Joka tapauksessa ilmeisesti halu muutokseen oli jo niin palava, että jopa muuttaminen huomattavasti ahtaimpiin oloihin oli tervetullutta; tämähän merkitsisi samalla yhden ratkaisevan askeleen ottamista ja tietyllä tapaa rakennushankkeen etenemistä.

Päätimme muuttaa, kun koulujen joululoma päättyy tammikuun alussa.

Aloittamisen tuskaa

Meillä oli nyt kolme paikkaa, mihin tulisimme tavarat varastoimaan: lämmitettävä teollisuuskontti appivanhempien pihaa ”sulostuttamassa”, vuokra-asuntomme sekä vuokra-asunnon kellarivarasto. Suurin osa kalusteistamme olivat tulleet tiensä päähän ja myimme monta artikkelia pois netissä.

Muuttohalut haihtuivat joka kerta, kun aloitimme tavaroiden pakkaamisen kaiken muun kiireisen arjen pyörityksen ohessa. Emme saaneet mitään ajoiksi ja tavarat vain pyörivät käsissämme oikein vielä tietämättä, mihin mikäkin säilötään.

Lopulta päätimme, että muutamme pois vasta sitten, kun uudet talokuvat on toimitettu kaupungin lupavirastoon. Emmehän voi aloittaa talon purkamista ennen rakennusluvan kanssa samaan niputettua purkulupaa, joten ”miksi lähteä ehdoin tahdoin tekemään jo tässä vaiheessa itseään hulluksi niin pieneen asuntoon, kun kerran vielä voidaan asua väljemmin”.

Hiiri muutti taloon

Keskustelu muuttopäivästä nousi uudestaan aloitteestani, kun seinien välistä alkoi kuulua iltaisin rapinaa. Taloomme oli muuttanut hiiri! Sitten se jo näyttäytyi ja silloin tällöin juoksi keittiön lattian poikki kaappien alle piiloon. Oli pirulainen niin vikkelä, että ei ollut mitään toivoa saada sitä kiinni ja meni piiloihin olemattoman pienistä koloista.

Ei auttanut muu kuin nostaa kaikki ruokatarvikkeet ylimmille hyllyille turvaan samalla tietäen, että ei tainnut olla paikkaa, minne hiiret eivät pääsisi.

Eräänä aamuna vetäessäni olohuoneen nurkasta vaatekassia, takaa juoksi molempien jalkojeni päältä hiiri-”ystävämme”. Inhon väristyksistä päästyäni halusin muuttaa välittömästi. Melkein viimeinen pisara oli, kun heräsimme kerran keskellä yötä yläkerran makuuhuoneessa hiiren rapisteluun kaapin alla. Siis hiiret tulivat jo yläkertaan! Näin jo sielujen silmin kuinka herään eräänä aamuna omassa sängyssä hiiren vierestä…

Ei saanut hiiri vauhtia mieheeni, jonka mielestä oli ihan tavallista, että vanhoissa taloissa on hiiriä. Hän sai kyllä tehtäväksi metsästää sen tai ne. Loukkuun tarttui kaksi hiirtä ja rapinat seinissä loppuivat.

Pakon sanelema juttu

Tarpeeksi kauan kun venkoilimme muuttamisen kanssa, niin lopulta talon lämmitysjärjestelmä päätti tästä puolestamme. Olimme laskeneet, että syksyllä tilattu öljy riittäisi suunnilleen maaliskuun loppuun saakka, mutta ilmeisesti edellisen vuoden lauhaan talveen verrattuna kulutus oli nyt ollut kovempaa. Helmikuun alussa eräänä lauantaina kesken tiskaamisen lämmin vesi loppui. Mieheni tuli kesken työpäivän käymään kotona tarkistamassa asian: loppu mikä loppu. Ulkona paukkui Etelä-Suomen talven 2009 kovimmat pakkaset. Sisällä lämpötila laski nopeasti ja mittari näytti pian enää +14 astetta.

Mieheni lähti siltä seisomalta käymään kaverinsa luona ja palasi kantaen kahta isoa kanisteria täynnä polttoainetta. Kahden kanisterin, polttoaineen ja syöttöletkun turvin pidimme talon lämpimänä. Sitten piti ihan istua miettimään mitä tehdään. Taloa ei voinut päästää kylmäksi, että putket ja vesimittari eivät jäätyisi. Helsingin Veden kanssa piti sopia heti muuton jälkeen liittymän katkaisusta ja vesimittarin pois hakemisesta. Miehelläni oli töitä koko viikonloppu, mutta tässä tilanteessa ei auttanut muu kuin unohtaa työt ja aloittaa muutto.

Heti sunnuntai-aamusta alkoi armoton pakkaaminen. Aluksi ajatus siirtymisestä vain tärkeimpien kalusteiden, tavaroiden ja vaatteiden kanssa vuokra-asuntoon tuntui helpolta. Kaikki loput tavarathan jätämme vielä taloon ja siirrämme näitä ajan kanssa oikeisiin osoitteisiin. Tästä huolimatta muutto oli kauhea ponnistus. Tällä aikataululla emme saaneet kuin mieheni veljen kantamaan isoimmat kalusteet ja koneet. Minä pakkasin talolla vaatteita jätesäkkeihin ja astioita muuttolaatikoihin. Kantoapua riitti kahdeksi tunniksi, jonka jälkeen mieheni veljen täytyi lähteä töihin. Tämän jälkeen teimme kahdestaan vielä monta muuttokuormakeikkaa iltamyöhään..

Loputtomasti tavaraa

Asetuimme aika näppärästi pieneen asuntoomme, sillä pidimme tiukasti kiinni siitä, että sisälle tuodaan vain ja ainoastaan tarpeellinen. Muuttaminen ei kuitenkaan päättynyt tähän. Seuraavaksi oli tyhjennettävä talo purkamista varten. Muuttokuormia riitti siirrettäväksi vielä yksi jos toinenkin. Tavaroiden määrä tuntui loputtomalta. Ennakoimme tulevaa muuttoa syksyllä 2008 tekemällä keikan kirpputorille ja myimme siellä kaiken mahdollisen turhan pois. Myöhemmin netissä menivät kaikki vanhat kalusteemme ja muuton yhteydessä heitimme roskikseen monta jätesäkillistä tavaraa. Tästä huolimatta kontti, vuokra-asuntomme ja kellarivarasto täyttyivät ääriään myöten!

Projektin vaiheet
 
Julkaistu
24.6.2009