Varoittava esimerkki

Ote päiväkirjasta.

Rakennuslupahakemuksemme käsittelystä ei kuulunut pitkään aikaan mitään. Takaisku rahoitusjärjestelyjen yhteydessä ja tämän aiheuttama suunnitelmien muutos aivan viime metreillä sekä tilanteen haastavuus arkkitehdille johtivat tuolloin katastrofaaliselta tuntuvaan tilanteeseen.

Arvailimme rakennuslupamme valmistuvaksi noin neljän viikon kuluessa hakemuksen jättämisestä. Kun oli kulunut rakennuslupaviraston käsittelyyn lupaama maksimi aika, alkoi epäilyksemme herätä. Kymmenennen viikon jälkeen aloin kysellä itse rakennuslupamme perään.

Ongelmana sisääntulokatos

Saimme tietää, että ongelmana lupakuvissa oli sisääntulo. Joko arkkitehtimme oli toimittanut lupahakemuksen liitteenä viimeistelemättömän julkisivuversion tai lupakäsittelijä on tarkastellut aikaisemmin kommentoitavaksi lähetettyjä luonnoksia. Niin tai näin, tarkasteltavassa versiossa oli sisääntulokatoksessa portaat kolmeen eri suuntaan, joka ei voinut tulla kysymykseen naapurin rajan tullessa vastaan. Lisäksi version sisääntulokatos oli ”ilmassa”; ratkaisu vaati toista metriä maan täyttöä. Koko ajan on ollut tiedossamme, että tontin maan kaivausta tai täyttöä ei hyväksytä, varsinkaan näin lähellä naapurin rajaa.

Arkkitehtimme piti toimittaa uusi sisääntulojulkisivukuva. Portaiden askelmia lisättiin, jolloin maan täyttöä ei tarvittaisi. Samalla kavennettaisiin 2 metriä syvä katos mittaan 1,6 m. Lisäksi noin 5 metriä pitkä sisääntulo olikin tietämättämme kutistunut puolella ja pääovelle johti enää portaat talon edestä; taakse johtavat portaat oli poistettu. Sisääntulo oli nyt mielestämme ihan hirveä ”töpö”, eikä varsinkaan toiminut käytännössä, kun matonpuistelu- ja pyykinkuivausalueelle kulkeva reitti oli poistettu.

Veret seisauttava lainalupapäätös

Keskustelua sisääntulokatoksesta ei tarvinnut jatkaa kauan. Pankistamme ilmoitettiin, että summa, jolle haemme lainalupaa ja taloprojektimme koko eivät pankin laskelmien mukaan täsmää; talo on kalliimpi kuin hakemamme lainasumma. Näin lupahakemus kyseisellä summalla oli evätty. Pankki laskee luonnollisesti ilman lieventäviä asianhaaroja talon hinnaksi neliöt kerrottuna tietyllä neliöhinnalla. Meillä oli nyt kaksi vaihtoehtoa: joko nostamme lainalupasummaa tai karsimme kustannuksia rankasti.

Päätimme herätä ruususen unesta. Oliko kaikki rakentaja-kurssilla oppimamme unohtunut vai emmekö halunneet nähdä tosiasioita?

Kiinnitykset olisivat riittäneet huomattavasti isompaan lainaan, mutta emme halunneet ottaa liian isoja riskejä. Halusimme pitää lainamäärän kohtuullisena. Niinpä päätimme karsia kustannuksia. Radikaaleimmalta, mutta silti helpoimmalta ratkaisulta tuntui kellarikerroksen vetäminen kokonaan pois.

Pankin hylkäämisilmoitus tuli meille perjantaina, joten edessä oli henkisesti todella rankka viikonloppu. Mieheni ollessa töissä, kotitöiden ja lasten hoidon lomassa piirtelin itse uutta ratkaisua melkoisessa mielentilassa ja nostin huoneita kellarista 1. ja 2. kerroksiin. Tilat menivätkin suhteellisen luontevasti paikoilleen, eikä itse asiassa tarvinnut luopua mistään oleellisesta. Samalla perustelimme itsellemme, että ”tämä olisi enemmän järkitalo rakennuskustannuksiltaan”; lisäksi lasten muutettua pois kotoa ei olisi järkevää asua kahdestaan lähes 300 m2:n kokoisessa talossa”. Uusi ratkaisu alkoi tuntua ihan hyvältä.

Suo siellä, vetelä täällä

Soitin kyseisen kriisiviikonlopun sunnuntaina arkkitehdillemme ja myös hänellä meni tovi sulatellessa uutista. Sanoin, että tässä ei nyt muu auta kuin tehdä talo ilman kellaria. Arkkitehtimme sai heti seuraavana päivänä sovittua ajan rakennuslupakäsittelijän kanssa perjantaiksi.

Heti maanantaina toimitimme pankkiin selvityksen uudesta taloratkaisusta, budjetin sekä lausunnot lieventävistä asianhaaroista kuten esim. omarahoituksestamme, ja että mieheni jää itse rakentamaan puoleksi vuodeksi yrityksestään. Saimme tietää keskiviikkona, että lainalupa oli hyväksytty.

Perjantaina arkkitehtimme soitti minulle heti kaupungin lupakäsittelijän kanssa neuvoteltuaan. Lopputulos oli, että ”uusi 1,5-kerros ratkaisu ilman kellaria ei onnistu”. Perusteluina tälle oli tontin muoto, johon istuu luontevasti kellariperustus. Tuulettuvaa alapohjaa ei hyväksytä, sillä sokkelin korkeus olisi talon etuosassa liian korkea, kellarin huonekorkeuden mittainen. Rakennuslupahakemuksemme oli ”nostettu hyllylle” odottamaan uusi talokuvia.

Olin täydellisen tyrmistynyt! Lisäksi arkkitehtimme sanoi, että ei ollut olemassa kuvien päivittämistä – jokainen viiva piti vetää uudestaan; uusi suunnittelukierros olisi siis joka tapauksessa edessä. Ajatus oli vastenmielinen. Halusimme miettiä rauhassa viikonlopun yli. Loppupäivän oli itku herkässä. Taas oli yritettävä kestää toinen perättäinen hermoja raastava viikonloppu.

Nyt puhuttiin jo sen verran isoista asioista, että emme voineet jäädä tässä muiden varaan. Kokosin itseni ja päätin soittaa itse lupakäsittelijällemme ja näin varmistua tilanteesta. Onneksi soitin. Kun esitin itse asiamme, hän sai uutta tietoa ja näkökulmaa koko tapaukseen. Keskustelun päätteeksi lupakäsittelijämme lupasi ottaa asian uudelleen lähempään tarkasteluun. Sovimme alkuun, että toimitan hänelle valokuvia nykyisestä talosta ja maastosta. Hän vakuutti, että pääsemme tässä varmasti hyvään loppuratkaisuun.

Vilkas viikonloppu

Koko viikonloppu meni tontilla mittailuun, piirrellessä vanhan talon seinään lattiakorkomerkkejä, valokuvaten, lupakuvia tutkien ja uudelle kellarittomalle taloratkaisulle perusteluja miettien. Omien mittaustemme mukaan uuden talon etuosan sokkelin korkeus ei olisikaan kellarin huonekorkeuden mittainen, vaan noin puolet vähemmän. Ryhdyimme tutkimaan entistä tarkemmin lupakuvia: mm. saman kerroksen korkomerkistä löytyi useita eri lukuja eri kuvissa, kellarin korkeus oli jäänyt noin metrin liian matalaksi ja nykyisen maanpinnan raja talon edessä näin ollen oli väärin.

Ehdotin lupakäsittelijällemme uutta katselmointia tontille, että tehtävä päätös perustuisi oikeasti virheettömään tietoon. Taas odoteltiin, viikon verran. Tällä aikaa varauduimme pahimpaan ja kävimme läpi jo vuokratun asuntomme luopumiset, rakennusluvan riitauttamiset, vuoden valituskierrokset, koko hankkeen siirtämiset ja hankkeesta luopumiset.

Hyvää joulua!

Tärisin jännityksestä, kun kaksi kaupungin arkkitehtia saapui tontille jouluaatonaattona. He totesivat, että maasto ei ollutkaan niin ”paha”, toisin sanoen jyrkkä, kuin miltä kuvien perusteella vaikutti ja kellaritonkin talo siihen saattaisi istua. Kaavamääräyksissä ei vaadita kellarin rakentamista, joten loppukädessä kaupunkikaan ei voine sitä vaatia. Kaksitasoinen rinneratkaisu ei voinut tulla kysymykseenkään, sillä emme halunneet sijoittaa mitään varsinaisia oleskelu- tai makuutiloja puoliksi maan sisällä olevaan kellarikerrokseen. Tapaamisessamme korostuneen harmissaan arkkitehdit olivat siitä, mikäli päätyisimme kellarittomaan ratkaisuun; jälkikäteen sen rakentaminen olisi turhan kallista, jos jopa mahdotonta. Kompromissiin (kellarioptio) taipuminen kuitenkin vauhdittaa varmasti rakennusluvan saamista, ajattelimme.

Pääsimme hyvin pian yhteisymmärrykseen 1,5-kerroksisesta talosta kellarioptiolla. Saimme rakentaa nyt tuulettuvan alapohjan, ja kylmän tilan korkeus oikeasti olisi kellarikerroksen mittainen. Sokkelin korkeudella ei siis ollut merkitystä. Kellarivalmiutta puolsivat perustelut, joihin meidän ei ollut vaikea yhtyä: mahdollisuus ottaa myöhemmin asuinkäyttöön kokonaan tai osittain, kellari olisi heti käytettävissä kylmänä varastotilana ja joka tapauksessa olisi etu joskus myytäessä. Vanhan talon jäljiltä jäävä kellarikuoppa pitäisi joka tapauksessa täyttää, joten kellarittomanakin ratkaisun perustamisella olisi hintalappu maantäyttöjen takia.

Tämä oli joulun 2008 paras lahja, kun pääsimme jatkamaan hanketta eikä tarvinnut vaivalla löydettyä vuokra-asuntoa antaa pois. Huh, miten hermoja repivä tämä kokemus oli! En suosittele kenellekään.

Projektin vaiheet
 
Julkaistu
10.6.2009