Vuoden kestävä suunnittelu-urakka

Ote päiväkirjasta

Tuskin pysyin nahoissani, kun tapasimme arkkitehtimme ensimmäistä kertaa suunnittelun merkeissä. Lähtökohdat olivat kohdallamme loistavat: ruhtinaallisesti aikaa suunnitella talo, joka on kustannustehokas rakentaa ja mahdollisimman toimiva ratkaisu meille.

”Alussa aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.” Meidän tarinassa taisi sananlasku pyörähtää toisin päin. Näin voisi sanoa joulukuussa 2008, kun ensimmäinen suunnitteluvaihe päättyi lähes täsmälleen vuoden päästä aloittamisesta.

Seuraava on kirjoitettu pääosin muistista ja puutteellisten kalenterimerkintöjen pohjalta. Se on täysin subjektiivinen näkemys asioiden kulusta ja todennäköisesti asenteellinen. Kokonaiskuvasta voi jäädä puuttumaan asioita.

Suunnittelu alkuun joulukuussa 2007

Ensimmäisessä tapaamisessa kerroimme toiveistamme esittelemällä itse laatimani pohjasuunnitelmat. Lähtisimme liikkeelle ratkaisulla, jossa olisi kellari ja 1,5-kerrosta päällä. Maanpinnan yläpuolella 1,5-kerrokseen olisi käytetty kaikki rakennusoikeusneliöt ja kellariin saisimme näin lisää tilaa. Tämä oli loogisin vaihtoehto tilatarpeidemme ja tontin muodon mukaan. Lisäksi halusimme järjestää huoneet eri kerroksiin niin, että 2. kerros olisi kokonaan lasten valtakuntaa. Ensimmäisessä kerroksessa olisivat keittiö, oleskelutilat ja vanhempien makuuhuone. Kellariin sijoitettaisiin sauna, kylpyhuone, varasto-vaatehuone ja kodinhoito sekä takkahuone. Lähtökohtaisesti halusimme pitää näistä kiinni, mutta olimme uteliaita ja avoimia arkkitehdin näkemyksille.

Jäimme innoissamme odottamaan ensimmäisiä luonnoksia.

Paras pohjaratkaisu

Tammikuun lopussa 2008 saimme vihdoinkin hypisteltäviksi kaksi arkkitehtimme laatimaa ratkaisua ja yhden sanallisesti kuvatun ratkaisun sekä minun piirustusten pohjalta laaditun ratkaisun. Näimme välittömästi, että itse miettimämme ratkaisu vain toimi meille parhaiten. Muissa versioissa oli nähtävissä, että mm. oleskeluun oli suunniteltu vähemmän tilaa ja joissakin tiloissa näkyi sokkeloisuutta. Ehdotetussa kahden kerroksen ratkaisussa kaikki neljä makuuhuonetta olivat samassa kerroksessa keittiön ja oleskelutilojen kanssa. Kolme ihanaa mutta metelöivää lastamme kuitenkin ”innoittivat” edelleenkin pitämään kiinni yläkerran makuuhuoneista. Kaksikerroksinen ratkaisu olisi lisäksi tuonut tiloihin porrastuksia sekä syönyt tilaa jo ennestään pienestä pihastamme.

Helmikuun 4. päivänä 2008 tapasimme ja kerroimme arkkitehdille päätöksestä pysyä itse laatimassamme versiossa, jota hän voi alkaa työstämään eteenpäin.

”Hiljaa hyvä tulee?”

Seuraava tapaaminen oli 2.3.2008. Muistaakseni hioimme edelleen talon pohjasuunnitelmia, joissa emme olleet edenneet vielä kovinkaan pitkälle.

Seuraavassa tapaamisessamme 24.4.2008 esitimme jo huolemme työn edistymisestä. Muistaakseni suunnittelu julkisivujen ja ikkunoiden osalta oli aivan alkutekijöissä. Lähestyimmehän jo kohta suunnitteluvaiheen puoli väliä ja meillä oli päällimmäisenä tunne, että ruhtinaallisesti käytössämme ollutta aikaa ei ollut hyödynnetty. Muotoutuvaan ratkaisuun olimme kyllä tyytyväisiä, mutta emme tuolloin tienneet paremmasta eikä arkkitehtimme esittänyt meille muutamaa kuvaa lukuun ottamatta erilaisia vaihtoehtoja tai muuta varteenotettavampaa.

Vaikka suunnittelurintamalla emme päässeet nauttimaan ideoiden laadulla tai runsaudella, käytännön asiat ja yhteydet alueemme lupakäsittelijän kanssa hoidettiin kuitenkin moitteettomasti. Arkkitehtimme mm. järjesti tontillamme katselmoinnin ja suunnitteluprosessin kuluessa hyväksytti noin neljä kertaa luonnosten väliversiot lupakäsittelijällä ennen kuin piirsi eteenpäin. Tämän tarkoituksena oli vähentää turhaa työtä ja mahdollisesti vauhdittaa itse rakennuslupakäsittelyä myöhemmin.

”Esi-ongelmat”

Kesän 2008 kynnyksellä, kun suunnittelu oli edennyt julkisivuihin, puhuin mieheni kanssa vakavasti yhteistyön lopettamisesta arkkitehtimme kanssa. Olimme kuitenkin nyt jo niin pitkällä, että emme voineet aloittaa kaikkea alusta; edelleen yritimme säästää rahaa väärässä paikassa. Myös uuden arkkitehdin löytymistä tällä aikataululla epäilimme suuresti. Tarkoitus oli lähettää rakennuslupa-anomus jo syksyllä.

Päätin pistää itse hommaan vauhtia. Tulostin tyhjiä talon julkisivuja ja ryhdyin piirtämään. Seikkailin netissä ja selailin talokirjoja uusin silmin. Kävin myös useamman kerran kävelemässä asuinalueellamme ja pistin mieleen erilaisia ikkunavaihtoehtoja. Näitä ideoita piirsin itse paperille ja vertailin erikokoisia ja mallisia ikkunoita seinillä. Aika typerää touhua, mutta pitkälti tällä tavoin pääsimme lopputulokseen, joka oli mielestämme tyydyttävä. Todellisuudessa tämä oli ennemminkin työvoitto kuin että olisimme olleet haltioissamme ratkaisusta. Olin aivan uupunut ja tyrmistynyt, että itse jouduin suunnittelemaan ja ottamaan asioista selvää näin paljon.

Rakennuslupa-anomus sisään, vihdoinkin

Monien mutkien ja kiemuroiden kautta rakennuslupa saatiin kuin saatiin toimitettua kaupungille lokakuun alussa 2008. ”Alennusmyynti” oli alkanut, kun loppusyksystä rakennusluvasta sai hinnan alennusta viidenneksen. Kaikki oli kotiin päin…

Sitten odottamaan ja arvailemaan, milloin saadaan lupa ulos. Veikattiin neljää viikkoa. Arvaus meni kuitenkin pahasti pieleen.

Lisää projektista
 
Julkaistu
27.5.2009