Vanhan talon idylliä – totta vai harhaa? Ote päiväkirjasta
Vuodet vierivät ja kokemusta kertyi vanhan talon ihanuudesta ja kamaluudesta. Plussan puolelle jäätiin reilusti. Kyse lienee enemmän oikeasta asenteesta ja siitä, että toisenlainen tulevaisuus häämöttää.
Ensimmäisen vuoden aikana teimme vanhaan taloomme yhtä ja toista. Suunnitelmien listalle jäi paljon asioita, mutta tulin lopulta järkiini ja tietyssä vaiheessa päätin lopettaa jatkuvan tuunaamisen. Tämän enempää ei taloa kannattanut ehostaa. Vain todellisiin vikoihin enää puututtiin.
Keittiö kunnostuksen jälkeen.Tarvittiin rouvalta asennetta, kun heti muuton jälkeen talosta puuttuivat jääkaappi, pakastin ja astianpesukone. Taisi siinä mennä kuukauden päivät, kun perhe söi kertakäyttöastioista, isäntä etsi kuumeisesti ilmaista astianpesukonetta ja emäntä tiskasi astiat vessan lavuaarissa. Jääkaapin kävin ostamassa ensi töikseni, mutta pakastimen hankinta jäi myöhemmäksi. Aluksi en voinut uskoa, että ilman pakastinta voi tulla toimeen, mutta aika kivuttomasti ja äkkiä ne seuraavat yhdeksän kuukautta kuluivat. Lopulta mieheni astianpesukoneen metsästyskin tuotti tulosta. Kovastipa sitä osasin sitten arvostaa huolimatta siitä, että pesutuloksella ei voinut kehua. Toistaiseksi sai kelvata entisen omistajan kaksilevyinen sähköhella, kun ei tässäkään asiassa haluttu ”hätiköidä”; voimavirralla toimivan neljälevyisen hellan saimme kesällä 2007 ilmaiseksi mieheni ”ostaa, ottaa, myy, antaa, vaihtaa” –verkostosta.
Pyykkien pesusta tuli heti alussa show, kun pyykit kestivät kuivua kolme vuorokautta. Kuivaustila oli viileässä, kosteassa kellarissa ja pyykkinarua pyykeille oli olemattomasti. ”Vaihdoimme ajatuksia” mieheni kanssa kuivausrummun hankinnasta ja vastusta sain hänen miesverkostosta saakka. Kovasti minulle yritettiin vakuuttaa, kuinka turha hankinta se olisi ja että pyykit kuivuvat ulkona talvellakin. Kuinka turhaa edes yrittää perustella. Menin kauppaan ja ostin rummun.
Ruokailutila keittiön yhteydessä.Pihamme tuntui valtavalta entiseen rivitalopihaamme verrattuna. Koska rakentamisen alkaessa tontti tullaan kääntämään ylösalaisin, tässä vaiheessa riitti, että nurmikko on leikattu, ylimääräiset kasvit karsittu ja kesäkukat istutettu.
Ensimmäisenä syksynä mieheni hommasi jälleen ilmaiseksi verkostoistaan vanhan auton lämmitystolpan. Tonttimme niin sanottu autopaikka sekä varasto sen edessä sijaitsevat aivan tontin toisessa päässä taloon nähden, joten taas tontillamme kaivettiin käytävää talon sähkökaapilta pihan poikki varastolle sähkövetoja varten. Pihalla ei ollut talon ulko-oven yläpuolella olevaa lamppua lukuun ottamatta mitään valaistusta, joten valo liiketunnistimella autopaikkojen eteen oli myös tervetullut. Samoin kulkureitti talolle valaistiin yksinkertaisilla suoraan maahan pistettävillä tolppavalaisimilla. Kesällä 2007 löysin ja kaivoin nurmikon alta esiin liuskekivet. Tämän jälkeen kivipolkua pitkin oli mukavampi kävellä kengät kuivina.
Syyssateiden myötä autopaikan nurmipinta vettyi ja muuttui lopuksi mutavelliksi. Siinä sitä sitten aamuisin taiteiltiin pikkukengissä autoon yrittäen samalla pitää lapset suht´ puhtaina. Autoakaan ei tarvinnut pahemmin peruutella tielle, kun liukui sinne itsestään. Paikalle oli tehtävä jotain. Mieheni antoi minulle tehtäväksi kuoria lapiolla pintamaat pois kahden autopaikan verran. Löysin entisen asukkaan varastoon jättämien tavararöykkiöiden seasta vanhan pistolapion, josta mm. oli irronnut käsikahvan puinen kapula. Ote oli huono ja samoin työn eteneminen. Kohta jo selkään sattui, kädet olivat aivan hellinä ja lapio sai kyytiä. Olin ”luovuttaja”, kuulin. Suosiolla mieheni sai lapiohommat sekä homman hankkia uusi lapio. Eipä aikaakaan, kun pihalle ilmestyi mieheni tuttu naapurista kuorimaan maat popcatillaan. Kuormalavallinen soraa kipattiin pari päivää myöhemmin paikalle ja taas oli lapiohommia tarjolla. Nyt oli jo uusi lapiokin ilmestynyt kasalle.
Kaikenlaisten lapiohommien, sähkövetojen, multa- ja purkujätekasojen sekamelskan jäljiltä piha näytti masentavalta. Siinä vaiheessa toivoimme, että lumi peittäisi pian maan.
Viihtyisä piha.
