Tonttikauppa, osa 2

Kohti tonttikauppaa. Ote päiväkirjasta, talvi 2006.

Nyt olemme todella lähellä. Puolivoittoa on jo saavutettu, kun tonttihan oli ”vähän niin kuin jo meidän”.
Vielä kun koittaisi se päivä, milloin pääsisimme allekirjoittamaan kauppakirjat...

Selvitystyö alkaa

Lopultakin pääsimme tositoimiin. Sillä aikaa, kun tontin omistajan tytär lomaili, aloitimme oman selvitystyön ja valmistautumisen kauppaa varten. Varasimme ajan pankista ja laitoimme koko tontin kauppahinnan suuruisen laina-anomuksen valmiiksi. Näin emme olisi riippuvaisia silloisen asuntomme myyntiajasta.

Laina-anomus jäi odottamaan tarvittavien kiinteistökauppa-asiakirjojen toimittamista, jotka saisimme myyjältä myöhemmin.

Sormet syyhysivät jo päästä tutkimaan tarkemmin tontin tietoja. Tilasin Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastosta tontin asemakaavakartan sekä tiedustelin puhelimitse mm. arvioita tonttimaan laadusta Helsingin kaupungin kiinteistöviraston geotekniseltä osastolta sekä pohjaveden korkeudesta Helsingin Vedestä.

Lisäksi taisimme käydä useammin kuin kerran tontilla ja vaivihkaa yritimme kurkkia myös taloon sisälle. Se, mitä oli nähtävissä, näytti kieltämättä hurjalta. Itse tontti oli meistä täydellinen. Vaikutti todellakin siltä, että meillä ei olisi mitään syytä perääntyä kaupoista.

Kiinteistökaupan kiemuroita ja tukalia tilanteita

Pankkineuvojamme soitti ja ihmetteli, että antamallani kiinteistötunnuksella ei löydy tonttia rekisteristä. Tarkistin vielä asian ja tunnus oli täsmälleen sama, joka minulle oli toimitettu. Soitin myyjälle ja tiedustelin häneltä asiaa. Kertoi, että rekisteröinti on vielä prosessissa. Tontti oli vielä tila, joka piti rekisteröidä tontiksi, että sille voi ylipäänsä rakentaa. Myyjä lupasi toimittaa ensi tilassa uuden kiinteistötunnuksen, kun tämä valmistuu. Arvioi tämän kestävän noin kolme viikkoa.

Seuraava säikähdys koettiin, kun pankkimme ilmoitti lainan myöntämisen ehdoksi tonttiin kohdistuvat kiinnitykset, joita ei ollut. Kiinnitykset toimivat lainan panttina samalla tavalla kuin asunto-osakkeen osakekirjat. Oli jopa turhauttavaa yrittää vakuuttaa myyjää kiinnitysten hakemisen välttämättömyydestä, jolle joku tuomari oli sanonut, että ”ei missään nimessä pidä hakea”. Lupasimme luonnollisesti maksaa kiinnitysten hakemiseen liittyvät kulut. Meidän kannalta hankalaa oli se, että tontin omistaja hakee kiinnitykset. Ja jos kiinnityksiä ei ole, emme saisi lainaa ulos pankista. Omistaja ei suostunut hakemaan kiinnityksiä ja tilanne oli patissa. Alustavasti jo jouduimme sopimaan, että tekisimme kaupat vasta sitten, kun saamme rahat omasta asunnostamme. Tässä vaiheessa meillä ei ollut vielä tietoa ostajasta ja tonttikaupan toteutuminen tuntui siirtyvän taas hamaan tulevaisuuteen.

Koska kaupantekoon näytti sisältyvän paljon molemmille osapuolille uutta ja ennalta odottamatontakin, eikä kummallakaan ollut ulkopuolista kiinteistökauppaa tuntevaa apuna, katsoimme parhaaksi kääntyä jälleen pankkimme puoleen. Otimme yhteyttä henkilökohtaiseen pankkineuvojaamme ja yhdessä pankkikonttorin johtajan kanssa päädyimme ratkaisuun, jossa pankki haki kiinnitykset. Pankki myönsi luvan lainan nostoon, jotta pääsisimme solmimaan kaupat nopeammin.

Allekirjoitukset kauppakirjoissa, vihdoinkin!!!

Ilmoitin myyjälle, että kaupat voitaisiin sittenkin solmia nopeammassa aikataulussa. Tätä varten myyjä tarkisti vielä, milloin tontin rekisteröinti olisi kunnossa ja näin pääsimme sopimaan päivämäärästä. Tässä vaiheessa sovimme myös ensimmäisestä tapaamisestamme, joka oli muutamia päiviä ennen varsinaista kauppaa. Päätimme tavata tontilla ja samalla kävisimme läpi kauppakirjat ja kaikki muutkin kauppaan liittyvät dokumentit. Pyynnöstämme lupasivat näyttää meille myös taloa sisältä päin.

Kaupantekotilaisuus järjestettiin elokuun lopussa 2006 pankkikonttorissamme. Jännitin etukäteen tontin omistaja-rouvan ensitapaamista; mietin, miten sujuu luopuminen entisestä kodista, jossa on asunut ja elänyt vuosikymmenet. Jännitys oli turhaa. Rouva oli yhtä sydämellinen ja aurinkoinen kuin tyttärensäkin. Itse kaupantekoon ei siis liittynyt mitään dramatiikkaa ja tilanne eteni sujuvasti. Tilaisuuteen piti varata myös ulkopuolinen kaupanvahvistaja, joka allekirjoituksellaan vahvisti kaupan.

Kiitimme ja kumarsimme. Olimmehan nyt ikionnelliset ja helpottuneet tontin omistajat. Sovimme, että hakevat vielä samana päivänä loput tavarat talosta ja jättävät tämän jälkeen avaimen kivijalan päälle.

Samana iltana mieheni ja minä lähdimme viettämään 7. hääpäivää. Illan päätteeksi vielä pyöräilimme ihailemaan tonttia ja kauhistelemaan taloa… mutta, ah, niin onnellisina.

Projektin vaiheet