Häkä on hajuton ja mauton tappaja

Nykyiset tulisijat ovat oikein käytettyinä turvallisia ja helppohoitoisia. Onnettomuuksien syynä onkin usein osaamattomuus. Puulla lämmittäminen ei ole geeneissä sukupolvelta toiselle siirtyvä taito. – Oikeiden lämmitystapojen opettelu on tärkeää, eikä neuvon kysymistä tarvitse mitenkään ujostella. Me nuohoojat neuvomme ja opastamme mielellämme asiakkaitaan tulisijojen oikeaan käyttöön, Virranta painottaa.

Häkämyrkytyksiin kuolee Suomessa joka vuosi 10–20 henkilöä ja läheltä piti -tilanteita sattuu huomattavasti tätäkin enemmän. Autojen ja asuntovaunujen ohella suomalainen saa häkämyrkytyksen useimmin kesämökillä.

– Huoneilmaan pääsevä häkä johtuu myös taitamattomasta tulisijan käytöstä. Esimerkiksi korvausilman puute saattaa johtaa häkäkaasun kertymiseen huoneilmaan. Hengenvaarallista häkää on vaikea havaita, koska se on hajuton, mauton ja näkymätön kaasu. Häkä imeytyy vereen ja elimistöön tehokkaammin ja nopeammin kuin happi. Jo pieni häkäpitoisuus saattaa tappaa hyvin nopeasti, Virranta varoittaa.

Häkämyrkytyksen oireita ovat mm. pääsärky, huimaus, pahoinvointi ja uneliaisuus. Nämä onnettomuudet voitaisiin välttää, jos tulisijojen käyttäjät olisivat huolellisempia. Tulen käyttäjän onkin oltava tarkkana ja varmistettava, ettei häkää pääse sisäilmaan.

Häkää eli hiilimonoksidia (CO) muodostuu epätäydellisessä palamisessa aina silloin, kun tuli ei saa riittävästi happea. Käytännössä häkää muodostuu jonkin verran aina, kun tulisijassa on tuli. – On syytä muistaa, että häkää syntyy niin kauan kuin sininen liekki on näkyvissä hiilien seassa. Savupelti suljetaan vasta sitten, kun kaikki liekit varmasti ovat sammuneet ja hiillos tummunut, Virranta neuvoo. Pellin sulkemisen jälkeen on varmistettava vielä, ettei tulisijassa ole palavaa ainesta eikä tuhkaluukkuunkaan ole pudonnut hehkuvaa hiiltä, joka jäisi sinne kytemään. Tuhkan seassa kuumat hiilet voivat kyteä jopa päiviä.

Vaaraa piilee hormin vaurioissa

Häkää voi huoneilmaan päästä myös vaurioituneesta hormista. Tulisijojen ja hormien heikko kunto on merkittävä riski. Huonokuntoisia hormeja lienee maassamme kymmeniätuhansia. Ongelmalliseksi tilanteen tekee, ettei hormin kuntoa voi yleensä arvioida päältä päin.

Savuhormi joutuu käytössä kokemaan kovia. Sen sisärakenteiden on kestettävä voimakkaita kemiallisia rasituksia. Savukaasuista hormin seinämiin tiivistyvät hapot heikentävät laastin emäksistä sideainetta. Kaikki savukaasut sisältävät myös vesihöyryä, joka tiivistyessään voi kastella piipun.

Märkä piippu vaurioituu helposti jäätyessään. Kosteutta hormiin voi päästä myös kapillaarisesti maaperästä, jos sen perustuksia ei ole kunnolla kosteuseristetty. Vanha hormi on voinut rapautua oltuaan pitkään käyttämättömänä. Erityisen vaarallista on liittää tällaiseen hormiin uusi tulisija. Nuohousalan Keskusliiton jäsenet ovatkin huolissaan uusien tulisijojen ammattitaidottomista asennuksista.

– Uudet tulisijan käyvät hyvin kaupaksi ja niiden pystytyksen uskotaan onnistuvan jopa ensikertalaiselta. Olemme saaneet tietoa, että tehdasvalmisteisia tulisijoja kootaan virheellisesti ja asennetaan tarkastamattomiin savuhormeihin. Se voi aiheuttaa vaaratilanteita, sillä vanha, pitkään käyttämättömänä ollut savuhormi voi olla pahastikin vaurioitunut, eikä väärin asennettu tulisija toimi tarkoitetulla tavalla, Virranta painottaa.

Vanhan savuhormien kunto ja rakenteet on aina tarkistettava ennen uuden tulisijan pystytystä ja aina, kun piippu on ollut pitkään käyttämättä. Monet nuohoojat myös kunnostavat vanhoja hormeja. Se voidaan tehdä joko massaamalla, jolloin se ei muutu ahtaammaksi tai asentamalla sisäputki, joka pienentää hormin poikkipinta-alaa.

Vuonna 1932 perustettu Nuohousalan Keskusliitto ry kokoaa alansa keskusjärjestönä Suomen yksityisyrittäjinä toimivat nuohoojat työskentelemään ammattitaidon edistämiseksi ja yhteisten etujen valvomiseksi.