Helluntai päättää pääsiäisen

Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen. Alunperin se kuitenkin oli juutalainen kiitos- ja elonkorjuujuhla.

Helluntaita vietetään 50. päivänä pääsiäisestä, ja se on aina sunnuntai. Joissain maissa myös seuraava maanantai, toinen helluntaipäivä, on juhlapyhä. Suomessakin oli tämä käytäntö aina vuoteen 1972 saakka. Vuonna 1973 maanantain pyhä siirrettiin lauantaiksi, valmistelemaan helluntaita. Aiemmin, 1700-luvulla, helluntai oli jopa neljän perättäisen pyhäpäivän juhla.

Kansanperinteellä vahvat juuret

Moni nykyajan kansalainen on varmasti kuullut sanonnan "Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä". Sanonta juontaa juurensa suomalaiseen kansanperinteeseen. Helluntai olikin aikoinaan "näkyvä piikki kumppaneiden etsintätilastoissa".

jos ei heilaa helluntaina...jos ei heilaa helluntaina...
Heilan etsimisen lisäksi kansanperinteissä kerrotaan helluntaivalkeiden polttamisperinteistä sekä sananparsista, joiden avulla ennustettiin tulevaa. Säätä povattiin muun muassa sananparsilla "millainen on helluntain lauantai, sellainen koko kesä", "jos helluntaina sataa, sataa joka sunnuntai juhannukseen saakka" sekä "jok'ei helota helluntaina, ei helota koko kesänä".

Helluntaisauna oli osa pyhien juhlamenoja. Kevään myötä koivun lehdet olivat vehreinä, uudet vihdat antoivat näin oivan perustan ennustuksille. Saunomisen päätteeksi vihta heitettiin saunan katolle ja tyven suunta osoitti millainen oli naimaonni, tulevaisuus, ja jopa kuolema. Tästä perinteestä on lähtöisin myös morsiussaunominen, jolla tuleva morsian puhdistetaan menneistä synneistä ja povataan tulevan liiton käänteitä.

Saunomisen lisäksi tanssit esittivät suurta roolia helluntain juhlallisuuksissa. Pohjoisen tyttärien tiedetään sanoneen "En joutunut joululle, enkä päässyt pääsiäiselle, vaan kyllä hellun helluntaille". Helluntaitansseihin sopi hyvin myös sanonta "Liiku likka helluntaina, juhannuksena et jouva".
 
Julkaistu
14.3.2012