Joulu on monen yhdyssanan ensimmäinen ja joissain tapauksissa toinen (mm. pikkujoulu) elementti. Joulun totuutta voidaankin etsiä näiden yhdyssanojen kautta. Aloitetaanpa lapsille tärkeimmästä, joululahjasta. Joulu on antamisen iloa ja silloin annetaan joululahjoja. Yhä vähemmän lahjat ovat itse tehtyjä. Kudottuja, veistettyjä tai maalattuja. Stockmann, Ideapark, Jumbo, Zeppelin ja muut ostosparatiisit tuottavat lahjoja jokaiselle, jokaiseen lähtöön ja tarpeeseen. Ja kun lähes kaikki saavat lahjoja, on joulu tältä osin totta.
Joulukuusia ostetaan, myydään, kaadetaan ja löydetään lähes kaksi miljoonaa kappaletta vuosittain. Joulukuusi koristellaan palloin ja sähkövaloin ja alle prosentissa tunnelmallisin, mutta niin vaarallisin aidoin kynttilöin. Joulukuusen suuren menekin myötä joulu on siis totta.
Kuten televisio kertoo, jouluksi kasvatetaan miljoona sikaa vaihtelevin menetelmin. Olosuhteet huomioiden joulu ei näyttäisi kaikkialla olevan totta, mutta markettien pakastealtaat kertovat toista; joulukinkku on joulun kestosuosikki. Joulutonttu panee puolestaan ajattelemaan. Niistä puhutaan, mutta aika vähän niitä näkyy. Tonttuja sinänsä näkyy ja kuuluu läpi vuoden. Jotkut kutsuvat heitä tosin poliitikoiksi, virkamiehiksi tai jollain muulla kunniallisella ammatilla. No, kunniallinen ammatti kait tonttukin lienee. Ystäväni verovirastosta kertoi kuitenkin, että ilmeisesti työ on palkatonta, sillä ainakaan veroja eivät tontut maksa.
Mutta kiinni jäivät joulupukkitarinan uskottavuuden puolesta puhujat. Kaikkihan me tunnemme Petteri punakuonon, tuon letkan kärkiporon, joka tunnetaan punaisesta nenästään ja koreista sarvistaan. Mutta, tiedämmehän myös, että joulun aikoihin urosporot ovat pudottaneet sarvensa, joten Petteri ei ole hirvas, ellei ole läpikäynyt tiettyä leikkausta. Huijauksen makua kuitenkin, joten näin vahvojen faktojen kautta vaaka kallistuu olettamukseen, ettei mikään muukaan joulussa ole totta.
