Eino Grönin uuden mökin pihasuunnittelu on käynnistynyt

Reposaari sijaitsee linnuntietä 25 km luoteeseen Porin keskustasta. Idyllisen kaupunginosan viehätys piilee elävässä kyläyhteisössä, kalasatamassa ja -ravintoloissa, yhtenäisessä puukaupunkimiljöössä sekä aavan Pohjanmeren muokkaamissa rannoissa. Reposaarella on pitkä merenkulun historia. Muistoina ovat mm. painolastimaalla täytetyt satamapuiston rannat ja maan mukana kulkeutuneet, Suomessa harvinaiset ns. painolastikasvit. Tyypillisimpiä Reposaaren painolastikasveja ovat nuokkukarhiainen, isomesikkä, ketotyräruoho, rohtorasti, jaakonvillakko, sirppi- ja nurmimailanen sekä valkomesikkä.

Nuokkukarhiainen on huomiota herättävän piikkinen kaksivuotinen kasvi. Kasvi on muuten pystykasvuinen ja vahvaversoinen, mutta punaiset (valkoiset tai vaaleanpunaiset) pitkäperäiset, 4-7 cm kokoiset kukkamykeröt nuokkuvat. Lajin säilyminen Reposaarella on ensiarvoisen tärkeää, sillä tätä erittäin uhanalaista lajia ei enää tavata muualla maassamme.

Tontin viereisen puiston rakentamisohjeessa todetaan: "Puisto tulee istuttaa tiheäksi ja monikerrokselliseksi metsäksi."

Mitään suureellisia tai haastavia toiveita ei Eino Grönillä mökin pihan suhteen ole. Pihasta halutaan helppohoitoinen, melko luonnonmukainen ja hieman merihenkinenkin. Tontin koko on n. 700 m², joten kaikki tarvittavat perustoiminnot saadaan mahtumaan tontille hyvin. Autolle löytyy pysäköintitilaa sisäpihalta. Pieni kuivaus- ja tuuletusteline tarvitaan, kuitenkin mielellään hieman katseelta piiloon. Lipputanko kuuluu toki pienessä pihassakin olla. Mölkky on yksi Eikan suosikkipeleistä, joten pieni nurmikenttäkin on toiveissa, vaikka sen säännöllinen leikkuu saattaa tuottaa pään vaivaa, kun isäntä ei ole paikalla. Golfia ei tällä pihalla aiota harrastaa - edes puttailun muodossa, joten nurmikon pohjaratkaisuille ei aseteta kovia vaatimuksia. Mökillä vietetään aikaa sekä tuttuja tavaten että työkiireiltä rauhoittuen, joten tonttia rajataan 1,8 metriä korkealla aidalla, joka sopii rakennusten henkeen.

Eikan toiveena on saada pihaan havuja, ainakin tuijia ja katajia. Hyötykasveja ei pihalle haluta. Kukinta saa keskittyä kevääseen ja keskikesään. Värimaailmasta toivotaan rauhallista ja harmonista.

Rantatontin suunnittelu helpottuu olennaisesti, kun pihan ratkaisuissa ei tarvitse huomioida pienten lasten tai lemmikkieläinten turvallisuutta. Meren rannalla on kuitenkin huomioitava normaalia rajummat sääolot: suolainen merivesi voi pärskyä pihan puolelle ja syysmyrskyjen tuulet riepottavat kasveja ja koettelevat rakenteita. Istutettavien puiden tuenta on tehtävä erityisen huolellisesti mereltä puhaltavan tuulen vaikutuksen vuoksi. Rantaa on täytetty järeällä kivilouheella ja sen vehreyttäminen onkin yksi haasteista.

Mökin katto tehdään kuparista ja ulkoseinien puupaneeleiden väreinä ovat mustan ruskeat pystylaudat sekä räystäät ja vaalean ruskeat vaakalaudat sekä ikkunat ja ovet. Meren puoleisen päädyn liuskekiviseinämä on mustaa liusketta. Tuota samaa materiaalia voitaneen käyttää myös saunarakennuksen päädyssä, tuulensuojaisen kiviterassin pintana. Nämä luonnonmukaiset ja neutraalit värit toimivat hyvänä lähtökohtana pihan muiden värien suunnittelussa.

Tontin pintaa on nostettu reilun metrin verran. Säilytettävien koivujen ja leppien juuristoalueet eivät kestä niin reilua maantäyttöä, vaan ne on jo suojattu ja pitää vielä maisemoida siistiksi. Pihavalaistukseen kiinnitetään huomiota: säilytettäviä puita valaistaan ja kiviterassia nostetaan esille tunnelmallisella valaistuksella. Nurmialueesta suunnitellaan mahdollisimman yhtenäinen ja helppohoitoinen. Kävisikö leikkuuongelman ratkaisuksi robottiruohonleikkuri? Lipputangon on oltava keskeisellä paikalla, jolta lippu näkyy merelle asti. Tiheä ja metsäinen puisto tulee rajaamaan tonttia eteläreunalla, joten sinne ei juuri näkösuojaa tarvita.