Sisäilma ja ilmanvaihto ovat aiheita, joihin liittyy edelleen monia harhaluuloja ja uskomuksia. Yli miljoonassa suomalaiskodissa sisäilmaa asukkaiden tietämättä huonontaakin puutteellinen tai jopa kokonaan puuttuva ilmanvaihto. Tunnetko sinä nämä kuusi faktaa kotisi ilmanvaihdosta?
1. Painovoimainen ja koneellinen poistoilmanvaihto vaativat toimiakseen aina korvausilmaventtiilit
Ilman rakennevuotoja luullaan usein virheellisesti painovoimaiseksi ilmanvaihdoksi. Todellisuudessa rakenteiden raoista virtaava ilma kertoo puuttuvasta tai puutteellisesta ilmanvaihdosta. Jos korvausilma kulkeutuu asuntoon rakennevuotojen, ikkunankarmien, postiluukun tai viemärin kautta, se tuo sisäilmaan hajuhaittoja ja epäpuhtauksia, joista osa voi olla terveydelle haitallisia. Joskus epäpuhtaudet voi aistia sisäilmasta poikkeuksellisina hajuina, mutta monia epäpuhtauksia ei huomaa aistivaraisesti. Ilman vaihtuminen on lisäksi riittämätöntä, mikä aiheuttaa tunkkaisuutta ja heikentää ilmanlaatua.
Kovausilmaventtiili asennettuna puiseen tuuletusluukkuun.
Toimiva ilmanvaihto kuljettaa epäpuhtaudet ulos ja tuo raitista ilmaa sisälle. Tämän lisäksi ilmanvaihdon tärkein tehtävä on kosteudenpoisto. Kosteutta syntyy hengityksestä, ruuanlaitosta, pyykin kuivaamisesta ja suihkusta.
Talviaikaan huoneilman suhteellinen kosteus on 20–40 %. Jos kosteus kuitenkin nousee lämmityskaudellakin yli 45 %, on syynä yleensä huonosti toimiva ilmanvaihto. Tällöin kosteus saattaa tiivistyä ikkunoihin ja muihin kylmiin pintoihin. Seurauksena voi olla märkätilojen kosteusongelmia sekä maali- ja tapettivaurioita. Ilmanvaihdon puutteet kannattaa korjata ajoissa, sillä jo syntymään päässet kosteus, home- ja mikrobivauriot ovat hankalia sekä kalliita korjata.
Ilmanvaihdon toteutus vaikuttaa myös energiankulutukseen, sillä kostean sisäilman lämmittäminen kuluttaa enemmän energiaa.
Korvausilmaventtiili asennettuna seinälle.
3. Puhdas ilma tuodaan oleskelutiloihin ja poistetaan ns. ”likaisista tiloista”
Raitista ilmaa sisään kuljettavat korvausilmaventtiilit tulisi löytyä huoneiston jokaisesta makuu- ja oleskeluhuoneesta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että asunnossa tulisi olla yksi korvausilmaventtiili 20 m² kohti. Poistoilmailmaventtiilit puolestaan sijoitetaan tiloihin, joista korvausilmaventtiiliä ei löydy, eli keittiöön, kylpyhuoneeseen, wc-tiloihin ja mahdolliseen vaatehuoneeseen. Kun korvausilmaventtiilit sijaitsevat eri tiloissa poistoilmaventtiilien kanssa, virtaa ilma huoneiston läpi huuhtoen epäpuhtaudet. Myös siirtoilmareitit on hyvä tarkastaa: esimerkiksi märkätilojen oven alle jätettävä, noin 2 cm rako on tärkeä, jotta ilma pääsee kulkemaan esteettömästi poistoilmaventtiiliin.
Energiansäästöä ei tulisi koskaan tehdä sisäilman laadun kustannuksella. Kun rakennukseen vaihdetaan ikkunoita tai sen eristystä tai ilmanpitävyyttä parannetaan, on myös ilmanvaihdon toiminta aina varmistettava. Tiiviimpien ikkunoiden asentaminen saattaa pienentää ilmanvaihtoa ja synnyttää kastepisteen ulkoseinän kylmäsiltoihin. Kun uusi ikkuna ei enää hikoile, kosteus etsii seuraavaksi viileämmän pinnan, joka on yleensä ulkonurkka.
Energiansäästöä saavutetaan myös, kun ilmanvaihto saadaan toimimaan tarpeenmukaisilla asetuksilla. Automaattisesti ulkolämpötilan mukaan säätyvä korvausilmaventtiili on tavallista naruventtiiliä järkevämpi valinta, jolla voidaan vähentää vetoa ja parantaa ilmanvaihdon energiatehokkuutta.
5. Ilmanvaihdon riittävyyden voi tarkistaa helposti hiilidioksidimittarilla
Liian korkeat hiilidioksidipitoisuudet sisäilmassa aiheuttavat väsymystä, päänsärkyä ja keskittymisvaikeuksia. Suurin osa hiilidioksidista tulee sisäilmaan ihmisen uloshengityksen mukana. Onkin yleistä, että etenkin makuuhuoneissa ilman hiilidioksidipitoisuus nousee yön aikana korkeaksi, mikäli riittävästä ilmanvaihdosta ei ole huolehdittu.
Hiilidioksidi on yksi harvoista sisäilman epäpuhtauksista, joiden enimmäispitoisuudesta on tehty Suomessa viranomaispäätös. Tyydyttävänä sisäilman hiilidioksiditasona pidetään pitoisuutta, joka on alle 1 500 ppm (cm3/m3). Hiilidioksidipitoisuutta voidaankin pitää ilmanvaihdon riittävyyden mittarina. Sisäilman laadun mittaaminen hiilidioksidimittarin avulla on helppoa ja se voi paljastaa kohonneet hiilidioksidipitoisuudet sellaisistakin tiloista, joissa ilmanlaadun ajatellaan olevan hyvä. Korkeaa hiilidioksidipitoisuutta lasketaan huolehtimalla riittävästä korvausilmasta ja tarvittaessa ilmanvaihtoa tehostamalla.
Hiilidioksidimittari. hiilidioksidipitoisuuden lisäksi monet mittarit mittaavat myös lämpötilaa ja kosteutta.6. Korvausilmaventtiileistä tulee löytyä laadukkaat suodattimet ja ne on vaihdettava vähintään kerran vuodessa
Ilmanvaihdon suodattimien säännöllisellä vaihtamisella on keskeinen rooli terveellisen sisäilman varmistamisessa. Laadukas suodatin estää tehokkaasti mm. siitepölyn ja terveydelle haitallisten pienhiukkasten kulkeutumisen sisäilmaan.
Tukkeutuneet suodattimet vähentävät ilmanvaihtoa lisäten epäpuhtaan ilman virtaamista asunnon rakenteiden läpi. Otollinen aika suodatinvaihtoon on keväällä ennen siitepölykautta ja loppukesästä sen päätyttyä. Riittävä vaihtoväli riippuu myös rakennuksen sijainnista. Esimerkiksi vilkas liikenne ja runsaasti siitepölyä tuottavat puut vauhdittavat suodattimien likaantumista.
Suodattimien vaihdon osuessa kohdalle oikeanlaisen suodattimen valintaan on hyvä kiinnittää huomiota. Markkinoilla on tarjolla useita erilaisia ja eri merkkiä olevia suodattimia, joiden välillä on suuria laatueroja. Hyvälaatuiset suodattimet nappaavat ulkoilmasta epäpuhtauksia, kuten katu- ja siitepölyä sekä pienhiukkasia, kun taas heikompilaatuiset suodattimet päästävät ne läpi. Heppoisempien suodattimien suodatuskyky voikin olla vain hyönteissuojan luokkaa. Helpoin keino varmistaa oikeanlaisen suodattimen valinta on käyttää alkuperäissuodattimia.
Suodatin poistaa tehokkaasti epäpuhtauksia, mutta se tulisi vaihtaa esimerkiksi siitepölykauden jälkeen.Paranna ilmanvaihtoa helposti Velco-korvausilmaventtiileillä:
Velco 125 PREMIUM-korvausilmaventtiili sisältää myös tehokkaan äänenvaimennuksen.
