Suunnitteluvaihe
- Rakenne- ja perustussuunnittelu

5.4 Rakenne- ja perustussuunnittelu (ks. Suunnittelu ja aloitus)
Perustussuunnittelusta käytetään nimitystä pohjarakennussuunnittelu. Korjausten yhteydessä pohjarakentaminen tulee eteen varsin harvoin, mutta laajennusten yhteydessä enemmän. Vanha rakennus on painunut ja laajennus pitää suunnitella perustettavaksi niin, ettei painuminen aiheuta merkittäviä muodonmuutoksia uuden ja vanhan rajaan. Myös perustusten rikkoutuminen ja sen aiheuttaneet syyt pitää tutkia tarkkaan ja siihen tarvitaan molempia suunnittelijoita.

Perustussuunnitteluun vaikuttavat rakennuspohjan laatu, valittava perustustapa ja laajennuksesta aiheutuvat kuormat. Harvoin varsinainen korjaus lisää rakennuksen painoa niin, että perustuksia pitää parantaa. Lämmitysuunin lisääminen saattaa edellyttää erillistä perustusten vahvistamista tai uuden rakentamista juuri tuota varten. Rakennuspaikan maaperäolosuhteet on näissä tapauksissa selvitettävä. Maaperätutkimus liitetään rakennuslupahakemukseen.

Arkkitehdin tehdessä luonnossuunnittelua korjauksesta ja/tai laajennuksesta, tulisi rakennesuunnittelijan olla mukana. Varsinkin silloin, kun vanhaan taloon joudutaan tekemään seinien siirtoja ja aukotuksia vanhoihin seiniin, rakennesuunnittelija voi välittömästi sanoa, mikä on mahdollista ja mikä maksaa turhan paljon. Ei ole tarkoituksenmukaista jättää rakennesuunnittelijan panosta käyttämättä ja ottaa itselleen merkittävää vastuuta. Se, että joku muu sanoo talon kestävän, ei siirrä vastuuta rakentajalta itseltään. Vain rakennesuunnittelija todella ottaa vastuun talon lujuudesta ja sitä varten tekemistään suunnitelmista.

Talotekniikan suunnittelijat tarvitsevat omille asennuksilleen läpivientejä vanhoihin rakenteisiin ja muita asennustiloja. Näiden määrittely tehdään yhteistyössä ja rakennesuunnittelija ohjaa tarvittaessa muiden suunnittelua talon rakenteiden ehdoilla.

5.4.1 Rakennesuunnittelijan tehtävät
Pohjarakennussuunnittelijan työ keskittyy edellä mainittuihin korjauksiin ja laajennuksen perustustavan suunnitteluun. Rakennepiirustuksilla ja lujuuslaskelmilla osoitetaan myös vanhojen kantavien rakenteiden kestävyys. Niissä esitetään myös lämmön-, kosteuden- ja vedeneristykset. Siksi vanhojen rakenteiden tuntemisella on merkityksensä. Rakennesuunnitteluun laajemmassa korjauksessa ja lisärakentamisessa kuuluvat vähintään seuraavat työt:
- Rakennelaskelmien laatiminen
- Perustusten suunnittelu ja korjaussuunnitelma
- Runkorakenteiden korjaussuunnittelu, mahdollinen kellari ja kerrokset
- Välipohjarakenteiden suunnittelu, alapohjarakenteiden suunnittelu
- Yläpohjarakenteiden suunnittelu
- Ulkoseinärakenteiden suunnittelu
- Vesikattorakenteiden suunnittelu
- Täydentävien rakenteiden suunnittelu
- Tarvittavien työselostusten laatiminen
- Suunnitelmien ja laskelmien esittely rakennustarkastajalle
Tästä luettelosta pitää valita ne työt, jotka kulloiseenkin korjaustoimenpiteeseen sopivat.

5.4.2 Pohjarakennussuunnittelun tarpeellisuus ja rakennesuunnittelun kuormitukset
Mahdollisesta pohjatutkimuksen tekemisestä ja lausunnosta kannattaa pyytää tarjoukset paikkakunnalla tutkimuksia tehneeltä konsultilta. Hänellä on paikallistuntemusta ja siitä on hyötyä. Pohjarakennussuunnittelija tekee tarvittaessa tarvittavat pohjatutkimukset. Hän tekee perustamis- ja korjaussuosituksen talolle ja kaivannoille. Pohjavedet ovat usein korkealla ja sen hallitsematon alentaminen aiheuttaa ongelmia jatkossa koko rakennukselle. Toisaalta korkealla oleva pohjavesi on pitkään saattanut aiheuttaa turhaa kosteuspainetta rakenteisiin. Myös näihin asioihin pitää ottaa kantaa, vaikka maaperä sinänsä olisikin kantavaa. Pohjatutkijan lausunnon perusteella rakennesuunnittelija suunnittelee perustukset sellaiseksi, että talo pysyy jatkossa paikallaan.

Rakennesuunnittelija määrittää rakenteilla jo olevat kuormat sekä korjauksesta tulevat lisäkuormat. Rakenteiden tulee kestää lasketuista kuormista aiheutuvat voimat ja rasitukset ja korjauksen yhteydessä on mahdollista käydä läpi vanhoja painumia. Laskelmien lisäksi rakennesuunnittelija laatii tarvittavat rakennepiirustukset, joista käy ilmi mm. kantavien rakenteiden koko ja jako, rakenteissa käytettäviltä materiaaleilta vaadittavat ominaisuudet ja laskennassa käytetyt kuormat. Hyvin rakennetulla rungolla on elinikää vähintään sata vuotta. Näin ainakin hyvin tehdyillä vanhoilla taloilla on ollut. Korjauksessa tämä asia tulee tarkastettua. Kun muutokset tehdään rakennuksen ehdoilla, muunneltavuutta vanhaan rakennukseen tuskin jää merkittävästi. Rakenteelliset korjaukset vanhoissa taloissa tulevat yleensä kaikkein kalleimmiksi. Siksi niihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Talotekniikka voidaan uusia ja uusitaankin rakennuksen historian aikana useita kertoja, mutta runkoa normaalisti ei. Suomessa on taloja, jotka ovat kokeneet esimerkiksi valaistuksen koko kehityksen, päreestä loisteputkiin ja runko on edelleen alkuperäinen.