Suojaa kotisi kosteudelta

• Rakennuksen vaipan tulee olla ilmatiivis.
  • Jos se ei ole, kosteus pääsee hallitsemattomasti kulkeutumaan rakenteiden läpi. Se on yhtä vahingollista niin massiivisille kuin kevyillekin rakenteille.
• Ilmatiiviin kerroksen tulee olla rakenteen lämpimämmällä sisäpuolella.
  • Muuten lämpöä eristävä materiaali voi kastua, mikä heikentää sen ominaisuuksia ja voi myös aiheuttaa kosteusvaurion.
• Älä päästä eristeitä kastumaan.
  • Eristeen kostuminen heikentää sen ominaisuuksia, jolloin sen eristyskyky on kuudesosan heikompi verrattuna vastaavaan kuivaan eristeeseen. Kun lämmöneristyskyky heikentyy, rakenteet voivat päästä kostumaan vieläkin enemmän ja vakavaakin vahinkoa voi päästä syntymään. Ilmatiivis, vuodoton rakennusvaippa estää tätä tapahtumasta, jolloin rakenteet ja eristeet ovat pitkäikäisiä.
• Varmista, että rakennuksen ulkopinnat ovat tuulenpitäviä ja sisäpinnat ilmatiiviitä.
  • Erityisen tärkeää tämä on kevyt- ja puurakenteissa rakennuksissa.
• Höyrynsulku ja ilmasulku.
  • Ilmansulkupaperi ja tasoitteet ovat ilmatiiviitä materiaaleja. Vesihöyrytiivistä ilmansulkua sanotaan höyrynsuluksi. Se on useimmiten valmistettu muovista tai alumiinikalvosta.
• Tuuleta oikein!
  • Hallitun koneellisen ilmanvaihdon lisäksi sisäilmaa voidaan tuulettaa avaamalla ikkunat ja ovet. Tämä voi olla tarpeen, jos ylilämpöä pitää tullettaa pois tai tilassa on tavallista suurempi väkimäärä (esim. juhlat). Parhaiten tämä onnistuu "täystuuletuksen" avulla, jolloin ikkunat ja ovet avataan täysin auki muutaman kerran päivän aikana. Näin kostea ja hiilidioksidipitoinen sisäilma korvautuu runsashappisella ulkoilmalla.
• Rakenna ja remontoi huolellisesti.
  • Paras mahdollinen energiatehokkuus ja tehokas ilmanvaihto edellyttävät huolellisen suunnittelun lisäksi ammattitaitoista toteutusta ja tinkimätöntä laadunvalvontaa. On esimerkiksi hyvin tärkeää jaksottaa eri tehtävät niin, ettei huolellisesti asennettu ilmatiivis kerros vahingoitu myöhemmissä työvaiheissa.

Ilman suhteellinen kosteus tarkoittaa ilman sisältämän vesihöyrymäärän suhdetta kyllästystilassa (RH 100 %) olevan ilman sisältämään vesihöyrymäärään. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän se voi sisältää vesihöyryä kyllästystilassa. Esimerkiksi 20°C sisäilma voi sisältää noin 17 g/m³ kosteutta. Jos sisäilman suhteellinen kosteus on 50 %, sisäilmassa on noin 8,5 g/m³ kosteutta. Tämä tarkoittaa, että 10 m² ja 2,5 m korkean huoneen ilma sisältää noin 210 g kosteutta.

Kun ilman lämpötila on -10°C, se voi sisältää kosteutta ainoastaan 2 g/m³. Mikäli lämmin ja kosteutta sisältävä sisäilma pääsee kylmiin rakenteisiin, ylimääräinen kosteus tiivistyy rakenteisiin (esimerkiksi edellä 8,5 g/m³ - 2 g/m³ = 6,5 g/m³).

Ilman sisältämä kosteus, eli vesihöyry, voi siirtyä rakenteisiin kahdella tavalla, eli ilmavuotojen kautta rakenteen raoista (konvektio) tai rakenteiden lävitse suotumalla (diffuusio). Ensiksi mainittu on kosteuden siirtäjänä paljon tehokkaampi ja siis myös epätoivottavampi. Konvektio voidaan estää laittamalla rakenteeseen ilmatiivis kerros, joka yleensä Suomessa sijaitsee rakenteen sisäpinnassa tai lähellä sitä. Tätä kerrosta kutsutaan puurakenteiden yhteydessä usein ilmansulkukerrokseksi. Tiili- tai harkkorakenteissa ilmansulkukerroksena toimii rappaus tai tasoitekerros. Riippuen ilmansulkukerroksen materiaalista, se voi toimia myös diffuusiota rajoittavana tai estävänä kerroksena ja tällöin voidaan puhua höyrynsulusta.

Kun puhutaan talon hengittämisestä, ei useinkaan osata määritellä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan ilman kulkemista rakenteessa, on se ehdottoman epätoivottavaa riippumatta kumpaan suuntaan ilma on liikkeessä, ulos vai sisälle. Jos taas tarkoitetaan ilman sisältämän vesihöyryn vapaata kulkemista rakenteessa osapaine-erojen mukaan, kuvitellaan usein samalla sen tarkoittavan, että kosteus kulkeutuisi paitsi ulkoilmaa kohti rakenteen sisään, niin myös jotenkin rakenteesta takaisin sisäilmaan, jolloin se toimisi jonkinlaisena "ilmankostuttimena" talviaikaan, jolloin sisäilma koetaan sen alhaisesta suhteellisesta kosteudesta johtuen kuivaksi. Tämä on taitavasti markkinoitu harhakäsitys, jota tukee ehkä ihmisten ajattelutapa, jossa hengitykseen ollaan ajateltu liittyvän sekä sisään-, että uloshengittäminen. Tosiasiassa kosteutta hyvin läpäisevillä materiaaleilla rakenteen sisäpinnassa, vain johdetaan kosteutta sisäilmasta rakenteen sisään, ei toiseen suuntaan. Tämä johtuu kosteusgradientin suunnasta käytännössä läpi vuoden.

Kokonaan toinen kysymys on, onko tästä haittaa rakenteelle vai ei. Tämä riippuu niin paljon mm. rakenteen kuivumiskyvystä ja sisäpuolen kosteuskuorman suuruudesta, että sitä pitää tarkastella erikseen, mikä on kyllä laskennallisesti helposti tehtävissä. Poikkeuksen kosteuden kulkusuuntaan voi muodostaa tapaus, jossa rakenteessa on jokin "kosteusvaurio" eli rakenne on päässyt kastumaan jostain virheestä johtuen. Tällöin puhutaan rakenteen vikasietoisuudesta ja yksi olennaisimmista asioista on tällöin kuivumiskyky.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Talon hengittäminen sen kaikissa positiivisissa (todellisissa) merkityksissä ei kärsi höyrynsulkumuovista, mutta kosteuden kerääminen rakenteen sisään sillä kyllä saadaan loppumaan. Rakenteiden kuivumismahdollisuus ulospäin on siis aina varmistettava riippumatta ilma-/höyrynsulun materiaalista. Sisääntulevalle korvausilmalle on varattava sopivat sisääntuloreitit esimerkiksi tuuletusikkunoiden tai korvausilmaventtiilien kautta, jos ilmanvaihto on painovoimainen. Energiataloudellisesti koneellinen lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihto on parempi.