Piipun muuraus
– mitä kaikkea pitää uusien määräysten mukaan huomioida?

Ennen kuin savupiippua päästään muuraamaan, on tehtävä ja hyväksytettävä selkeät suunnitelmat kokonaisuudesta. Muuratut tulisijat sekä savuhormit on rakennettava viranomaisten ohjeiden mukaisesti. Ympäristöministeriön asetus (745/2017) määrittelee, miten savupiippujen rakenteet tulee tehdä. Kyseinen asetus on astunut voimaan 1.1.2018. Uusia ja päivitettyjä ohjeita ja vaihtoehtoisia ratkaisuja asetuksen 6 § suomissa puitteissa on tuotu esille Suomen Tiiliteollisuusliiton julkaisemassa Muuratut savupiiput infoesitteessä sekä RIL 245-2020 - Pienet savupiiput ohjekirjassa.

Tiilipiipun etuina ovat muun muassa hyvä lämmönvarauskyky, sillä massiivinen hormisto luovuttaa varaavan tulisijan lailla lämpöä vielä pitkään. Lisäksi tiilestä valmistettu savupiippu on paloturvallinen ja siihen on helposti tehtävissä tulisijojen vaatima määrä hormeja.

Savupiipun muuraukseen liittyviä ohjeita ja määräyksiä löytyy Suomen Rakentamismääräyskokoelmasta E3.Savupiipun muuraukseen liittyviä ohjeita ja määräyksiä löytyy Suomen Rakentamismääräyskokoelmasta E3.

Mitä savupiippuasetus koskee, mitä vaatimuksia se tuo?

Savupiippujen rakenteisiin ja paloturvallisuuteen liittyvä asetus koskee savupiippuja, joihin liitettyjen tulisijojen viety lämpöteho on yhteensä enintään 120 kW, savupiippujen suunnittelua, rakentamista sekä ylläpitoa. Asetus koskee myös savupiippyjen sekä niihin vaikuttamien korjaus- ja muutostöiden suunnittelua sekä rakentamista.

Erityisesti muuratuille savupiipuille asetuksessa on omat vaatimuksensa liittyen mm. suojaetäisyyksiin sekä läpivienteihin. Savuhormin seinämän paksuusvaatimus tulee täyttyä ja savuhormi tulee olla koko mitaltaan tarkistettavissa. Jokaiselle tulisijalle tulee varata oma erillinen savuhorminsa sillä poikkeuksella, että kaksi samassa huoneistossa ja samassa tasossa sijaitsevaa tulisijaa on mahdollista yhdistää samaan savuhormiin, mikäli hormissa on molemmilla oma erillinen savupeltinsä.

Paikalla muuratulta savupiipulta ei edellytä CE-merkintää, kuten tehdasvalmisteiselta, mutta tiilestä valmistettu savupiippu on kuitenkin läpäissyt samat valmispiippujen CE-merkintään vaadittavat T 600 lämpötilaluokan polttotestit. (Eurofins Expert Services-tutkimus E6RS20180012-T1).

Lisää tietoa aiheesta löydät täältä


Mistä lähteä liikkeelle?

Perustus. Tiilipiipussa on kyse isosta kuormasta, painoa kertyy äkkiä reilusti. Muun muassa tästä syystä piiput tuleekin muurata liikkumattomalle perustalle. Lisäksi piippujen perustusten tulisi aina tukeutua suoraan maapohjaan. Tämä tarkoittaa, että piipun tulisi lähteä jo kellarin lattiatasosta, huolimatta siitä, että tulisija olisi vasta seuraavassa kerroksessa. Puualapohjalla varustetuissa taloissa piiput tarvitsevat oman, muusta rakennuksesta erillisen perustuksen. Piippu sekä sen maavarainen perustus on kosteuseristettävä toisistaan, esimerkiksi bitumisivelyn avulla.

Hormikoko. Ota selvää, minkäkokoisen hormin valitsemasi tulisija vaatii. Esimerkiksi varaavat takat, leivinuunit sekä suuluukuttomat avotulisijat tarvitsevat nk. koko kiven hormin. Pienemmille tulisijoille, kuten esimerkiksi liesille sekä saunan kiukaille riittää puolen kiven hormi.

Piipun riittävä korkeus ja sijoitus. Piipun korkeutta määriteltäessä tulee huomioida piipun sijainti suhteessa talon harjaan. Piipun on oltava myös tarpeeksi korkea, jotta riittävä veto olisi taattu. Piipun yläreuna ei saa jäädä liian lähelle tuloilman sisäänottoaukkoja tai tuuletusikkunoita.

Piipulle paras sijainti on harjalla, jolloin piipun ylälappeen puoleinen kylki ei joudu turhalle rasitukselle esimerkiksi sulavan lumen takia. Joka tapauksessa piipun juuri on muistettava tiivistää huolellisesti. Kattotuoleja ei saa katkoa, vaan piippu tulee pyrkiä sijoittamaan kattotuolien väliin.

Tiilipiipun suojaetäisyys palavarakenteisista rakenneosista

Poltetusta tiilestä valmistettu tiilipiippu on polttokokeiden avulla testattu täyttämään ja vastaamaan T600 luokkaa. Piippu on myös testattu 600 mm paksujen yläpohjaeristeiden vaikutukset huomioiden. Testeissä tiilipiippu on myös havaittu nokipalon kestäväksi. Puolen tunnin nokipalotestissä piipun maksimilämpötila on ollut 37 ºC, eli reilusti alle sallitun maksimilämpötilan 100 ºC. Näin ollen tiilipiipun varmuuskerroin on lähes 3-kertainen.

Suojaetäisyyksiä on tutkittu sekä polttokokeiden että laskelmien avulla ja näin haettu turvalliset sekä teknisesti toimivat läpivientiratkaisut.
Yläpohjarakenteiden eristekerrosten paksuuden kasvamisen myötä ja siitä seuranneiden tiukempien paloturvallisuusvaatimusten vuoksi myös tiilipiipun suojaetäisyyksiin on tullut jonkin verran muutoksia. Poltetusta tiilestä tehty savupiippu täyttää korkeinta T600-lämpötilaluokkaa vastaavat vaatimukset ja sen suojaetäisyys muusta kuin A1-luokan tarvikkeesta tehtyyn rakenteeseen on oltava vähintään 120 mm yläpohjan lämmöneristevahvuuden ollessa >400 mm. Vastaavasti esimerkiksi välipohjarakenteessa savupiippu täyttää korkeinta T600-lämpötilaluokkaa vastaavat vaatimukset, kun suojaetäisyys muusta kuin A1-luokan tarvikkeesta tehdystä rakenteesta on vähintään 100 mm eristeen paksuuden ollessa < 400 mm. Välipohja- ja yläpohjarakenteiden kohdalla piipun ja muun kuin A1 luokan rakennustarvikkeen välissä on käytettävä testit täyttävää palosuojaeristettä, esim mm. Paroc FPS 17 tai Saint-Gobain FireProtect 150 tai vastaavaa tuotetta (kelpoisuus osoitettava).

Savupiipun ja muusta kuin A1-luokan rakennusmateriaalista valmistetun pintamateriaalin väliin jätetään vähintään 20 mm:n liikuntaväli. Savupiipun ja enintään 30 mm:n paksuisen rakennusosan (esim. vesikaton laudoitukset) väliin jätetään samoin vähintään noin 20 mm:n liikuntaväli. Myös tämä väli voidaan täyttää tähän tarkoitukseen sopivalla ohjeistuksen mukaisella A1-luokan tarvikkeella.

Paloturvallisuuden kannalta enintään 30 mm:n paksuinen, palavatarvikkeinen pintamateriaalirakenne voidaan tiilipiipun vähäisen lämpöliikkeen vuoksi ulottaa 20 mm:n etäisyydelle savuhormin ulkokuoren ulkopinnasta. Kipsilevyä käytettäessä riittää 5 mm etäisyys. Katto- ja jalkalistat tulee asentaa savupiipun ulkokuoresta vähintään 20 mm:n etäisyydelle mahdollisten pystysuuntaisten liikkeiden vaikutusten eliminoimiseksi. Listoja ei kiinnitetä savupiipun ulkokuoreen, vaan lattian ja katon pintamateriaaliin. Listan reunaan piipun ja listan väliin voidaan laittaa esim. palonkestävä kittaus. Puisten jalka- ja kattolistojen sijaan voidaan käyttää myös liikkeen sallivaa metallikaulusta, joka voidaan asentaa lähelle piipun pintaa.

Piipun ja seinän väliin on jätettävä vähintään 50 mm levyinen väli, joka tulee olla tarvittaessa puhdistettavissa. Mikäli piippu kulkee esim. varaston tai vaatehuoneen läpi, mitä ei kuitenkaan suositella, on piipun ympärille tehtävä tuulettuva ja puhdistettavissa oleva suoja esim. reikälevystä.


Tarkemmat ja viimeisimmät ohjeet savupiipun korkeuden ja sijoittelun määrittämiseksi löytyvät RIL 245-2020 julkaisusta sekä Suomen Tiiliteollisuusliiton julkaisemasta Muuratut savupiiput -infoesitteestä. Tiilipiipun muuraus on tehtävä Asetuksen (745/2017) mukaisesti.

Tarvittavat suunnitelma-asiakirjat

Uusien ohjeiden mukaan muurattavasta piipusta tulee aina laatia piirustukset, jotka tulee hyväksyttää rakennusvalvontaviranomaisilla. Suunnitelmissa tulee olla vaakaleikkaus piipusta, sekä pystyleikkaukset molemmista suunnista. Lisäksi niissä tulee olla riittävät tiedot käytettävistä materiaaleista ja niiden ominaisuuksista. Mallipiirustukset löytyvät osoitteesta www.tiili-info.fi.


Itse muuraustyö

Aivan kuka tahansa ei piippua saa lähteä muuraamaan, sillä savupiipun muuraustyön tekijältä edellytetään riittävää ammattitaitoa ja savupiippua koskevien määräysten ja ohjeiden hyvää hallintaa. Tekijän on osattava ottaa huomioon useita seikkoja muurauksen edetessä.

Tässä muutamia tärkeitä yksityiskohtia:
Savupiipun ulkokuoren sekä hormien välisen seinämän tulee vahvuudeltaan olla vähintään 120 mm paksu. Tämä toteutuu käytettäessä PT, PRT, NRT ja RT-tiiliä. Muurauksessa käytetään yleensä ½ -kiven juoksulimitystä. Saumauksen vahvuus tulisi olla vahvuudeltaan 10 - 15 mm ja sisäänpainettuna 3 mm tiilen pinnasta mitattuna.

Muurattuja seiniä ei limitetä suoraan piippuun, vaan seinät sekä hormi yhdistetään keskenään terässidelankoja tai muuta vastaavaa käyttämällä joka 8. – 10. saumasta. Mikäli piipussa on useampi hormi, voidaan hormien välinen seinä tehdä joko lapekivistä tai pystyyn asennetuista kivistä. Seinämät tulee sitoa piipun ulkokuoreen terässitein joka 4. saumasta – tämä tarkoittaa jokaisen pystyrivikerroksen välistä. Muurattaessa tulee pitää hormin sisäpinta mahdollisimman puhtaana ja sileänä.

Mikäli piippu tai piipun osa halutaan jättää sisätiloissa näkyville, voidaan se myös puhtaaksimuurata.

Piippuun liitettävän tulisijan hormiliitos tulisi tehdä mieluiten tulisijan alaosasta. Alaliittymä on suositeltava sillä tulisija ja savupiippu elävät eri lämpötilojen vuoksi eri tavalla.

Koska piippu sekä tulisija liikkuvat lämmön vaikutuksesta eriaikaisesti, on ne erotettava toisistaan kuivasauman avulla. Kuivasauma tarkoittaa rakenteiden väliin laitettavaa 10 mm vahvaa palosuojaeriste tai muutaman millin rakoa.

Muista nuohousluukut!
Jokainen savuhormi on voitava vaikeuksitta ja turvallisesti puhdistaa. Rakenteeltaan nuohousluukkujen tulee olla tiiviisti sulkeutuvia, jotta hormin mahdollinen äkillinen ylipaine ei aukaise niitä.
Valmis savupiippu tulee suojata yläpäästään piipunhatulla.

Katso video piipun muuraamisesta.

Tilaa itsellesi veloituksetta Wienerbergerin Pientalon tiiliratkaisut -esite.

Puhtaaksi muuraamalla saadaan siistiä tiilipintaa, jonka kehtaa jättää esille. Vastavalmistunut muuraus saattaa kuitenkin joskus näyttää kuivuessaan hieman kirjavalta laastista haihtuvien vapaiden calsium suolojen kiteytyessä tiilen pintaan, mutta ne haihtuvat kuivumisen myötä itsekseen, tai ne voidaan pyyhkiä esimerkiksi kostean rievun avulla pois.Puhtaaksi muuraamalla saadaan siistiä tiilipintaa, jonka kehtaa jättää esille. Vastavalmistunut muuraus saattaa kuitenkin joskus näyttää kuivuessaan hieman kirjavalta laastista haihtuvien vapaiden calsium suolojen kiteytyessä tiilen pintaan, mutta ne haihtuvat kuivumisen myötä itsekseen, tai ne voidaan pyyhkiä esimerkiksi kostean rievun avulla pois.

Minkälaisia materiaaleja tarvitset:

  • Kiinteää polttoainetta käyttävien tulisijojen hormeissa käytettävien tiilien tulee olla vähintään 120 mm:n levyisiä poltettuja umpi- tai reikätiiliä, esim. PT, PRT, NRT tai RT. Valitse käytettäviksi tiiliksi lujia, säänkestäviä reikätiiliä (PRT, NRT tai RT sisätiloissa myös PT).
  • Ulkotiloissa on käytettävä säänkestäviä muuraussementti- tai kalkkisementtilaasteja. Tällaisia ovat esimerkiksi M5-(M100/600) ja M100/750 tai KS35/65 ja KS 20/80 laastit. Sisätiloissa käytetään vastaavasti joustavaa savilaastia. Sisätiloissa savilaastilla avosaumaan muurattu hormi tulee jälkisaumata sementtilaastilla. Pinnoitettavien hormien muurauksessa suositellaan sisällä käytettäväksi laastiseosta, jossa on 1 tilavuusosa esim. M5- muurauslaastia ja 3 tilavuusosaa savilaastia.
  • Savupeltien tarkoitus on ohjata syntyvien savukaasujen kulkua sekä estää kylmän ilman pääsy hormiin. Muurattuun piippuun on suositeltava käyttää valurautaisia savupeltikasetteja. Savupelti tulisi asentaa muurattaessa hormin reikää kohti hieman kaltevaan asentoon. Kaltevuuden avulla ehkäistään hormiin päässeen veden valuminen huonetilaan. Tarkista tarvitsemasi savupellin koko.

 
Päivitetty
5.11.2020