Suomessa energiatodistus on ollut käytössä vuodesta
2008 lähtien kaikessa uudisrakentamisessa,
ja vuodesta 2009 lähtien se on koskenut myös
suuria rakennuksia sekä uusia pientaloja myynti-
sekä vuokraustilanteissa. Lähitulevaisuudessa
energiatodistus tarvitaan myös vanhan pientalon
myynnin tai vuokrauksen yhteydessä. Korjausrakentamisen
energiatehokkuusmääräykset astuivat
voimaan 1.9.2013.
Tiukentuneet energiatehokkuusvaatimukset
tulivat voimaan 1.7.2012. Vaatimukset asettavat
esimerkiksi suoralle sähkölämmitykselle kiristyneitä
ehtoja, jotka on kuitenkin mahdollista saavuttaa
esimerkiksi ilmalämpöpumpulla, joka on integroitu
kiinteästi ilmanvaihtoon. Energiatehokkuutta koskevalla
lainsäädännöllä on tavoitteena rakennusten
energiatehokkuuden sekä uusiutuvan energian
käytön edistäminen, energiankulutuksen pienentäminen
sekä hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.
Energiatehokkuusvaatimusten täyttyminen on
osoitettava rakennuslupaa haettaessa.
Hyvällä energiatehokkuudella on mahdollista
pienentää rakennuksen käytönaikaisia kustannuksia
sekä hillitä asumiskustannusten nousua, vaikka
energiahinnat mahdollisesti nousevatkin.
Energiaselvitys ja energiatodistus
Kun haetaan uudisrakennukselle rakennuslupaa,
tulee rakennuslupamenettelyn yhteydessä hankkia
energiaselvitys. Lyhyesti sanottuna energiaselvitys
on laaja selvitys rakennuksen energiankäytöstä.
Energiaselvitys pitää sisällään yleensä selvityksen
siitä, että rakennuksessa olevat lämpöhäviöt pysyvät
määräysten mukaisina. Koska energiaselvitys
on nimenomaan laaja selvitys energiankäytöstä,
sisältää se myös arvion rakennuksen lämmitystehontarpeesta,
ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähkötehon
laskennan, sekä arvion kesäaikaisesta
huonelämpötilasta kuuluu selvitykseen. Todellinen
energiakulutuskin pyritään arvioimaan. Energiaselvityksen
keskeisenä osana on energiatodistus.
Energiatodistuksella pyritään näyttämään yksinkertaisella
sekä selkeällä tavalla rakennuksen
energiatehokkuus. Energiatodistus on hyvä
työkalu myynti- ja vuokraustilanteissa. Todistuksen
tavoitteena on tarjota mahdollisimman
vertailukelpoinen todistus, joka antaa ostajalle tai
vuokraajalle mahdollisimman luotettavaa tietoa
energiankulutuksesta. Ideana on, että tieto ei ole
riippuvainen nykyisistä käyttäjistä ja heidän käyttötottumuksistaan,
vaan perustuu rakennuksen
teknisiin ominaisuuksiin. Energiatodistusvaatimus
on laajenemassa koskemaan myös vanhempaa rakennuskantaa.
Tämä tulee kuitenkin tapahtumaan
vaiheittain eri rakennustyyppien välillä. Rivi- ja
ketjutaloja sekä liike- ja toimistorakennuksia uudet
säädökset (1.9.2013 voimaan tulleet määräykset)
koskevat 1.7.2014 alkaen; vastaavasti hoitoalan
rakennuksia sekä kokoontumis- ja opetusrakennuksia
1.7.2015 alkaen. Pientaloihin kohdistuvat
määräykset astuvat voimaan 1.7.2017.
Energiatodistuksessa nähtävillä oleva energiakulutus
on tarkoitettu vain vertailua varten, tarkempi
arvio tulevasta energiakulutuksesta on energiaselvityksen
osana. Uudisrakentajan osalta energialuokan
tavoite asetetaan jo aivan rakennusprojektin
alussa. Energiatodistuksen energialuokituksen
asteikko vaihtelee kodinkoneista tuttujen energiamerkkien
mukaisesti A:sta G:hen. Energialuokitus
perustuu energiatehokkuuslukuun, eli E-lukuun.
E-luku
Kokonaisenergian käyttöä määrittelee E-luku.
E-luku kuvaa kokonaisenergiavaatimusta, ja se
lasketaan rakennuskohtaisesti määräysten mukaisilla
laskusäännöillä. E-luku koostuu rakennuksen
laskennallisesta vuotuisesta ostoenergiakulutuksesta,
jota painotetaan eri energiamuotojen
kertoimilla (esimerkiksi sähkö 1,7 ja kaukolämpö
0,7) rakennustyypin lämmitettyä nettoalaa kohden
(kWh/m²). Vanhempaa ja uudempaa energiatehokkuuslaskelmaa
on mahdollista verrata keskenään
kertoimien ollessa samat. E-luvussa huomioidaan
myös rakennuksessa käytettävät muut energiamuodot.
Oman rakennuksen luokitukseen on
mahdollista vaikuttaa esimerkiksi lämmöneristystä
parantamalla, suosimalla uusiutuvaa polttoainetta,
jonka kerroin on 0,5 tai talteenottamalla lämpö
ilmanvaihdosta. Jokaiselta rakennustyypiltä löytyy
oma E-luvun yläraja, joka ei saa ylittyä. Pientaloilla
E-luvun yläraja riippuu pinta-alasta.
Energiatodistus ja vanha kiinteistö, onko tilannetta jolloin energiatodistusta ei tarvita?
Jos pientalo on rakennettu ennen vuotta 1980,
tulee energiatodistus tarpeelliseksi vasta 1.7.2017
myynnin ja vuokrauksen yhteydessä. Määräykset
koskivat aiemmin ainoastaan uudisrakentamista,
mutta 1.9.2013 lähtien määräyksiä on laajennettu
koskemaan myös korjausrakentamista. Suomen
rakentamista sääntelevä lainsäädäntö muuttui
vuoden 2013 aikana siten, että rakennuksen energiatehokkuudelle
säädettiin vähimmäisvaatimuksia
siinä kohtaa kun kyseessä on rakennuksen luvanvarainen
korjaaminen, rakennuksen käyttötarkoituksen
muuttaminen tai teknisten järjestelmien
korjaaminen. Esimerkkeinä edellä mainittuun ovat
laajat peruskorjaukset tai rakennuksen ulkovaippaan
kohdistuvat korjaukset.
Korjausrakentamisessa säilyy kuitenkin vapaaehtoisuus,
tarkoittaen sitä, että kiinteistön omistaja
itse päättää rakennuksen korjauksen yhteydessä,
mitkä ovat parhaat keinot parantaa energiatehokkuutta
annettujen säädösten puitteissa. Edelleenkään
vanhan kiinteistön omistajan ei tarvitse
lähteä kunnostamaan kunnossa olevaa. Energiatehokkuuden
parantaminen tulee ajankohtaiseksi
siinä vaiheessa kun kiinteistön omistaja hakee
rakennus- tai toimenpidelupaa oman kuntansa
rakennusvalvonnasta. Rakennus- ja toimenpideluvan
yhteydessä täytyy ottaa huomioon energiatehokkuuden
parantaminen. Uudistus määrittelee
siis ainoastaan luvanvaraisen korjausrakentamisen
minimivaatimukset.
Energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ei
korjausrakentamisessa tarvitse tehdä, mikäli ne eivät
ole teknisesti, toiminnallisesti tai taloudellisesti
toteutettavissa. Energiatehokkuutta parantaessa tulee
ottaa kuitenkin huomioon kyseiselle rakennukselle
ominaiset piirteet sekä sen käyttötarkoitus.
Annetut määräykset eivät koske kesäaikaiseen
asumiseen tarkoitettuja loma-asuntoja eivätkä suojeltuja
tai pieniä, kooltaan alle 50 m² rakennuksia.
Miten energiatehokkuutta voi parantaa vanhassa kiinteistössä?
Energiatehokkuutta voi vanhassa kiinteistössä parantaa useilla eri tavoilla ja eri vaiheissa. Pääasiassa nämä vaihtoehdot voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan.
- Lämmönpitävyyden parantaminen korjaamalla tai uusimalla rakennusosia (ikkunat, ovet, ulkoseinät jne)
- Energiatehokkuuden parantaminen kyseiselle rakennustyypille määritellylle tasolle. Tässä tilanteessa tarkastellaan koko rakennuksen vuoden aikana normaalikäytössä syntynyttä energiankulutusta suhteessa rakennuksen pinta-alaan. (kWh/m²/vuosi)
Vanhan talon energiatehokkuutta voi parantaa mm. uusimalla ovia tai ikkunoita.
- Laskennallinen tapa. Tarkoituksena on laskea kokonaisenergian kulutus joko rakennukselle ominaisilla ja rakennusajankohdan mukaisilla ratkaisuilla tai viimeisimmässä käyttötarkoituksenmuutoksessa tehdyillä ratkaisuilla. Saadun arvon avulla voi lähteä pienentämään E-lukua seuraamalla kyseiselle rakennustyypille asetettuja vaatimuksia.
Energiatehokkuuden parantaminen lisää yleensä käyttömukavuutta sekä parantaa rakennuksen arvon säilymistä. Korjauksen jälkeen saattaa olla nähtävillä myös säästöä asumis- ja käyttökustannuksissa. Tuotemarkkinoilla olevat ikkunat ovat esimerkiksi laaduiltaan niin hyviä, että energiatehokkuuden parantamiseksi ei tarvitse tilata erikoisikkunoita, vaan standardimallitkin täyttävät asetetut vaatimukset.
Keneltä energiatodistuksen saa ja valvotaanko todistusten laatua?
Energiatodistuksen laatii aina pätevöitynyt tekijä.
Pätevyys pitää vahvistaa kokeella ja lisäksi laatijan
on oltava rekisterissä. ARAn sivuilla on nähtävillä
lista pätevoityneistä energiatodistusten tekijöistä.
ARA tulee valvomaan energiatodistusten laatua
järjestämällä pistokokeita ja valvomalla tekijöitä.
Kauanko todistus on voimassa?
Uudistuksen myötä energiatodistus on voimassa
10 vuotta kerrallaan. Muutos on hyvä verrattuna
vanhaan, jolloin todistukset olivat voimassa
vaihtelevasti 1–10 vuotta. Vanhan lain mukaiset
energiatodistukset ovat voimassa todistuksessa
olevan voimassaoloajan loppuun.