Sisärappauksia ja -tasoituksia on aikojen kuluessa tehty monentyyppisillä materiaaleilla ja menetelmillä. Vanhimpien kohteiden saneerauksessa pinnoitteiden alta paljastuu usein paksu vaalea kalkkirappaus. Rappauksien täyteaineina on voitu käyttää olkia, savea tai erilaisia karvoja. 50-luvulla tehdyt rappaukset saattavat sisältää kalkin lisäksi sementtiä. Kalkkisementtirappaukset tunnistaa siitä, että ne ovat yleensä kovempia kuin puhtaat kalkkirappaukset, vaikkakin lujuudet voivat vaihdella paljon riippuen käytetyn sementin määrästä. Betonielementtirakentamisen kehityksen myötä paksujen rappausten tarve väheni. Lähes suorien elementtipintojen tasoitukseen riittivät ohuet tasoitekerrokset ennen pinnoitusta laatoituksella, tapetoinnilla tai maalauksella.
Sisäseinien käsittely ennen pinnoitusta on tarpeen lähes aina rakennettaessa tai remontoitaessa.
Kun korjaus halutaan tehdä pitkäikäiseksi, kestämään kymmeniä vuosia, on tärkeää suorittaa vanhan rakenteen ja materiaalin kunnon kartoitus ja korjauksen suunnittelu. Väärät valinnat saattavat osoittautua lyhytikäisiksi, ja ensimmäiset uudet vauriot voivat olla näkyvissä jo muutaman vuoden kuluttua. Kosteusvauriotilanteessa on hyvä ottaa yhteyttä alan asiantuntijoihin, sillä pitkäaikainen kosteuden vaikutus on saattanut aiheuttaa vakavampaakin vaurioitumista ja tuhoutumista.
Kuntokartoituksessa selvitetään mahdolliset kosteusvauriot ja tarvittava vanhojen materiaalien purku. Kosteusvauriotapauksissa on tapauskohtaisesti arvioitava, mitä toimenpiteitä on tehtävä mahdollisen laajemman vaurion selvittämiseksi huomioiden tilan tuleva käyttötarkoitus.
Kun seinärakenne on kunnossa, selvitetään alla olevan tasoituksen tai rappauksen kunto ja mahdollinen materiaalityyppi. Materiaalien valinnassa huomioidaan aina tilan tuleva käyttö eli rasitusluokka. Erityishuomio on alustan kunnolla, kun käyttötarkoitus muuttuu oleellisesti, esim. kuivista tiloista saneerataan märkätilat.
