Sisäilman laatu

Huoneilman lämpötila

Lämpöolot vaikuttavat suoraan viihtyvyyteen. Lämpöaistimukseen vaikuttavat huoneilman lämpötila, lämpösäteily, ilman virtausnopeus ja kosteus sekä ihmisen vaatetus ja toiminnan laatu. Pitkäaikainen veto ja viileys saattavat aiheuttaa terveyshaittoja. Kylmät pesu- ja saunatilat vähentävät asumisviihtyvyyttä, lisäävät rakenteiden kosteusrasitusta ja saattavat aiheuttaa kosteusvaurion ja/tai mikrobikasvuston syntymisen. Jos ilman sisältämä kosteus tiivistyy pistemäisestikin rakenteiden kylmään pintaan, kosteusvaurioiden mahdollisuus lisääntyy.

Korkea lämpötila

Liian lämmin huoneilma aiheuttaa kuivuuden tunnetta, huoneilman tunkkaisuutta, pölyisyyttä ja materiaalipäästöjä käytetyissä rakennustarvikkeissa. Kuivuuden tunne saattaa johtaa turhaan ilmankostutukseen. Lämmityskaudella huoneilman lämpötilan pitäisi pysyä 20-23 °C:ssa myös lattian rajassa.

Jos lämpötila on korkeampi kuin suositeltu, lämmitysjärjestelmän säätö on paikallaan. Ulkoisista tekijöistä johtuvalle lämpötilan hetkelliselle nousulle korkeammaksi kuin suositeltu ei tarvitse tehdä mitään. Ellei halua vetää verhoja tai sälekaihtimia kiinni. Aurinkohan se siellä vain on saanut huoneilman korkeammaksi.

Matala lämpötila

Liian alhainen lämpötila aiheuttaa lisärasitusta rakenteille (-> kosteus- ja homevauriot kosteuden tiivistyessä rakenteisiin). Matala lämpötila on vedon tunteen tekijä, lihas- ja nivelkipujen aiheuttaja. Myös asumismukavuus kärsii viileydestä.

Huoneilman kosteus

Sisäilman kosteus vaikuttaa muun muassa ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvuston riskiä. Kuiva ilma taas hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla 20–60 %, joskaan sen saavuttaminen ei läheskään aina ole mahdollista ilmastollisista syistä.
 

On todettu, että kasvit vapauttavat kasvikemikaaleja, jotka pystyvät hävittämään homeitiöitä ja bakteereita: useita kasveja sisältävässä huoneessa on 50–60 % vähemmän ilmassa liikkuvia
itiöitä ja bakteereja kuin huoneessa, jossa kasveja ei ole. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi)Lähteet: B. C. Wolverton: Raikas vihreä koti ja Työterveyslaitos
On todettu, että kasvit vapauttavat kasvikemikaaleja, jotka pystyvät hävittämään homeitiöitä ja bakteereita: useita kasveja sisältävässä huoneessa on 50–60 % vähemmän ilmassa liikkuvia itiöitä ja bakteereja kuin huoneessa, jossa kasveja ei ole. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi)Lähteet: B. C. Wolverton: Raikas vihreä koti ja Työterveyslaitos

Alhainen kosteus

Suomessa huoneilma on talvella lähes aina kuivaa. Kun pakkasilmaa tulee sisälle asuntoon, sisäilman suhteellinen kosteus laskee ilman lämmetessä jopa alle 10 prosentin. Kuivaa ilmaa voidaan tilapäisesti ja paikallisesti kostuttaa huonekohtaisella ilmankostuttimella. Ilmankostutinta käytettäessä ilman suhteellista kosteutta tulee seurata luotettavan kosteusmittarin avulla. Kostuttamista tulee välttää, kun kosteutta tiivistyy ikkunoihin tai seinäpinnoille. Kostutin voi myös levittää ilmaan terveydelle haitallisia mikrobeja (riskit liittyvät yleensä pisaroiviin ja lämpöpatterin päälle asennettaviin kostuttimiin). Kostutuksen pitäisi tapahtua (sähkövastuksen avulla) vettä kuumentamalla, jolloin samalla torjutaan mikrobien leviämistä.

Kuiva sisäilma aiheuttaa tulehdusherkkyyden lisääntymistä sekä hengitysteiden limanerityksen heikkenemistä.

Kuivan ilman aiheuttamia haittoja voidaan vähentää myös alentamalla huoneen lämpötilaa. Ilma tuntuu erityisen kuivalta silloin, kun huonelämpötila on korkea. Talvella ruoanvalmistuksesta, peseytymisestä tai pyykinkuivauksesta syntyvää kosteutta voidaan päästää leviämään asuintiloihin. Tällöinkään sisäilman kosteus ei saisi nousta niin suureksi, että kosteus tiivistyy ikkunapinnoille. Ilma saattaa kuivua myös liian tehokkaan ilmanvaihdon seurauksena.

Korkea kosteus

Kesällä, erityisesti heinä-, elo- ja syyskuussa ulkoilman vesisisältö on suuri. Jos huoneen lämpötila on ulkoilmaa alhaisempi, kuten usein osittain tai kokonaan maan alla olevissa tiloissa on, huoneilman kosteus voi nousta haitallisen korkeaksi. Kosteutta voi tiivistyä kylmää maaperää vasten oleville pinnoille. Lisäksi sisäilman liian korkea kosteus asunnossa saavat pölypunkit ja mikrobit tanssahtelemaan polkkaa.

Tällöin ilmanvaihtoa on lisättävä ja mahdollisesti myös huoneen lämpötilaa nostettava. Kellarin seinien lämpötilaa voidaan myös nostaa eristystä parantamalla (vaatii rakennusteknistä ja rakennusfysikaalista asiantuntemusta, muuten suuri riski uusiin kosteusvaurioihin). Ilmankosteutta tiivistäviä laitteita voidaan myös käyttää kosteuden alentamiseen (esim. pyykinkuivauslaitteet ja ilmankuivaimet).

Kosteuden tiivistyminen ikkunoihin tai seinäpintoihin viittaa liian pieneen ilmanvaihtoon. Keittiön liesikupu ja siihen liittyvä liesituuletin vähentävät ruoanlaitosta huoneilmaan leviävän kosteuden määrää. Kuivausrumpua käytettäessä ei rummun kosteaa kuivausilmaa pitäisi päästää huonetilaan. Suuret pyykkimäärät pitää kuivattaa ulkona tai tiloissa, joissa on riittävä ilmanvaihto. Poistoilmasta kosteuden kondensoiva kuivausilmarumpu on parempi kuin kuivausilman suoraan huoneeseen johtava malli, sillä se ei levitä pölyä huonetilaan. Markkinoilla on myös malleja, joista poistoilma johdetaan suoraan ulkoilmaan hormilla. Pyykinkuivaustilassa tulee olla riittävä ilmanvaihto, jota voidaan vielä tehostaa avaamalla pyykinkuivaustilan ovi muihin huonetiloihin. Ilmankosteutta tiivistäviä laitteita voidaan myös käyttää kosteuden alentamiseen.

Kemikaalit

Sisäilma saattaa sisältää terveyshaittaa aiheuttavia määriä kemiallisia aineita (epäpuhtauksia). Epäpuhtaudet voivat olla peräisin rakennus- ja sisustusmateriaaleista (VOC-yhdisteet), kosteuden vaurioittamista rakenteista, ihmisen toiminnoista tai asunnon ja muun oleskelutilan ulkopuolelta (rakennuksen muut tilat, teollisuuden tai liikenteen päästöt). Kemialliset epäpuhtaudet ovat hiukkasmaisia tai kaasumaisia aineita, jotka voidaan jakaa orgaanisiin ja epäorgaanisiin yhdisteisiin.

Kemiallisten epäpuhtauksien pitoisuudet sisäilmassa saattavat vaihdella ympäristöolosuhteiden (sääolot, sisäilman lämpötila ja kosteus, ilmanvaihto) tai rakennuksessa ja sen ulkopuolella tapahtuvien toimintojen mukaan. Sisäilman kaasumaisten orgaanisten yhdisteiden epäillään olevan yhteydessä ihmisten kokemiin terveys- ja hajuhaittoihin ja erityisesti asumisviihtyvyyttä vähentäviin tuntemuksiin. Ilmassa samanaikaisesti esiintyvillä useilla yhdisteillä saattaa olla vaikutukseltaan myös toisiaan vahvistava ominaisuus.

M1-luokitellut rakennusmateriaalit ovat vähäpäästöisiä ja siksi turvallisia käyttää.

Ammoniakki

Sisäilmassa esiintyvää ammoniakkia pidetään indikaattoriaineena, joka saattaa olla peräisin rakennusmateriaaleissa, esimerkiksi tasoitteissa, kosteuden vaikutuksesta tapahtuneesta proteiinien pilkkoutumisreaktiosta. Tällaisten reaktioiden tapahtuessa ilmaan vapautuu myös muita kemiallisia yhdisteitä, kuten amiineja, aldehydejä ja rikkiyhdisteitä. Ammoniakkiemission yhteydessä vapautuvat aineet, esimerkiksi amiinit, ovat ärsyttäviä jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Vaikka ammoniakki sinänsä on ärsyttävä aine, sisäilmasta ihmisille aiheutuvat silmien ja hengitystiehyeiden ärsytystilat eivät siten välttämättä ole ammoniakista johtuvia, vaan näistä muista aineista. Näiden aineiden mittaaminen sisäilmasta on kuitenkin vaikeaa. Lisäksi on huomattava, että ammoniakkia vapautuu sisäilmaan myös joistakin maaleista, puhdistusaineista sekä ihmisten ja eläinten eritteistä.

Formaldehydi

Sisäilman formaldehydi on yleensä peräisin liima-aineena käytetystä ureaformaldehydihartsista, jota on käytetty lastulevyssä ja eräissä paneeleissa. Myös happokovetteiset lakat, maalit, pinnoitteet, itsesiliävät tekstiilit ja kokolattiamatot saattavat sisältää formaldehydiä, joka vapautuu niistä sisäilmaan.

Formaldehydin lisäksi huoneilmassa voi olla muita aldehydejä, joita haihtuu ilmaan rakennusmateriaaleista tai jotka ovat muiden epäpuhtauksien reaktio- tai hajoamistuotteita. Useat aldehydit ärsyttävät silmiä ja hengitysteitä, ja niille on tyypillistä pistävä haju.

Hiilidioksidi

Ihmisen aineenvaihdunta tuottaa sisäilmaan hiilidioksidia (CO2) ja muita epäpuhtauksia. Hiilidioksidin määrää sisäilmassa voidaan pitää ihmisestä peräisin olevien sisäilman epäpuhtauksien indikaattorina. Sisäilman hiilidioksidipitoisuus saattaa kohota suureksi esimerkiksi asuinhuoneiston makuuhuoneessa yön aikana, koulun luokkahuoneessa oppituntien aikana ja päiväkodin lepohuoneessa. Sisäilma tuntuu tällöin tunkkaiselta.

Hiilidioksidin suuri pitoisuus sisäilmassa voi aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä ja työskentelytehon huononemista.

Kemiallisten epäpuhtauksien aiheuttamien terveyshaittojen poistaminen

Jos kemialliset epäpuhtaudet johtuvat viallisesta rakennusmateriaalista esim. valmistusvirheestä tai siitä, että materiaali on vahingoittunut kosteuden vaikutuksesta rakennusvaiheessa tai käytön aikana, tulee vahingoittunut materiaali poistaa kokonaan mahdollisuuksien mukaan. Jos haitta on aiheutunut heikosta ilmanvaihdosta, tulee ilmanvaihtoa parantaa.

Terveellinen koti lapselle

Katso tästä ratkaisuja hyvään sisäilmaan
 
Julkaistu
30.10.2017