Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä annettiin 27. helmikuuta. Asetus viimeistelee niin kutsuttuja korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräyksiä koskevan uudistuksen.
On olemassa kolme vaihtoehtoista tapaa energiatehokkuuden parantamiseen.
Ensimmäisenä vaihtoehtona on parantaa korjattavien tai uusittavien rakennusosien lämmönpitävyyttä vaatimusten mukaisiin arvoihin.
Ja käytännössä: Pitää tietää rakennusosan, esimerkiksi ulkoseinän, nykyinen U-arvo ja asetuksissa annettuja kertoimia käyttäen määrittää uusi U-arvo. Pitää myös osata laskea millainen rakenne täyttää uuden vaatimuksen.
Toisena vaihtoehtona on parantaa energiatehokkuutta kyseiselle rakennustyypille määritellylle tasolle. Tällöin tarkastellaan koko rakennuksen vuosittaista, normaalikäytössä syntyvää laskennallista energiankulutusta suhteessa rakennuksen pinta-alaan.
Ja käytännössä: Esimerkiksi omakotitalon energiankulutus saa olla maksimissaan 180 kWh/m2. HUOM! Tämä on laskennallisesti saavutettu arvo, ei todellisen käytön mukaan. Laskennallinen arvo saadaan laskukaavasta ja arvoista, jotka löytyvät rakennusmääräyskokoelman osasta D3 (täältä).
Kolmantena vaihtoehtona on laskea rakennukselle ominainen, rakentamisajankohdan mukaisilla tai viimeisimmän käyttötarkoituksen muutoksen mukaisilla ratkaisuilla laskettu kokonaisenergian kulutus eli E-luku ja pienentää sitä kyseiselle rakennustyypille asetetun tason mukaisesti.
Ja käytännössä: E-lukua (kokonaisenergiakulutusta) pienennetään esim. omakotitaloissa 20 %.
Täältä löydät asetuksen korjausrakentamisen ja remontoinnin energiamääräyksistä vaatimuksineen