Keskusoksaksi valitaan suora, pitkä oksa, josta karsitaan haarat pois. Sen ympärille asetellaan oksia siten että latva pysyy tasaisena. Jos latva on epätasainen, tuntuu vihtominen piiskaniskuilta. Yksi tykkää lättänästä mallista, toinen haluaa pyöreän kukkakimpun. Sekaan voi myös sitoa yrttejä (esim. peltosauniota eli saunakukkaa), jolloin se tuoksuu vielä paremmalta.

Sitomiseen käytetään suoraa ja tuoretta koivunoksaa. Siitä karsitaan haarat ja lehdet pois ja se sidotaan tyvelle lenkiksi, joka pitää vihdan kasassa. Lopuksi tyvet vuollaan terävällä puukolla siisteiksi. Ellei vastaa/vihtaa käytetä heti, se ripustetaan varjoon kuivumaan.

Vihdan varresta katsottiin aikanaan, josko talossa oli kelpo emäntä. Emäntäehdokasta ei tosin kannata vihtoa liian rajusti, vaikka itse olisikin kovemman menon kaveri...

Muista kysyä lupa

Koivunoksien keräämiseen on aina oltava maanomistajan lupa. Voimalinjojen alta oksia on lupa käydä hakemassa. Nuoret, kauniit oksat kerätään useammasta puusta. Latvaa ei saa leikata.

Vihta syntyy vaikka juhannuksen yöttömässä yössä, mutta...

- Täysikuun aikaan on paras hetki tehdä vastoja/vihtoja, ja oikeaan aikaan tehtynä se kestää. Sen voi välillä pistää kuivumaan ja käyttää taas uudestaan.

”Ennen juhannusta lehti on hikinen ja menee helposti repaleiseksi. Laurinpäivän (10.8.) jälkeen ei sovi tehdä vastoja, silloin lehteen tulee jo syksyn merkit”, kertoo Kustaa Vilkunan kirja Isien työt - Arkityön kauneutta.

Muita Tee Se Itse -ideoita

<<-- Takaisin edelliselle sivulle

Etusivulle