Olimme muuttaneet taloomme jo viime syksynä, mutta talomme näytti edelleen kovin keskeneräiseltä siporexsaumojen näkyessä julkisivussa. Me olimme tähän jo tottuneet eikä asia suuremmin enää edes häirinnyt, mutta nyt oli kuitenkin aika saada talo lopultakin kuntoon.
Talon runkomateriaalista riippuen ulkorappauksen voi tehdä joko saman tien talon valmistuttua tai vasta ensimmäisen lämmityskauden jälkeen. Siporextalot kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään – talon kuivuessa ensimmäisen lämmityskauden aikana rakenteet saattavat vielä hieman elää, mikä voisi aiheuttaa halkeamia valmiissa pinnassa. Rappaukseen pitää kuitenkin valmistautua hyvissä ajoin, sillä tyypillisesti kesän rappaukset myydään jo edellisenä syksynä. Urakoitsijaksi valitsimme Tasoitetyöt Saarisen (tasoitetero@netti.fi), koska ko. firma oli meille entuudestaan tuttu sisäpuolen tasoitetöistä. Meille itsellekin jäi hiukan tehtävää ennen urakoitsijan tuloa: Talon ulkopuoliset sähköputket piti asentaa roiloihin ja muurata roilot umpeen, lisäksi kaikki mahdolliset kiinnityskorvakkeet, läpiviennit yms. piti viimeistään nyt saada paikoilleen. Samoin sokkelinvierusstyroksit ja patolevy piti trimmata lopulliseen mittaansa, ja ikkunanpielet piti villoittaa vielä kerran – linnut olivat vieneet villat jo edellisen syksyn aikana! Rappaustyöt aloitettiin kulmien oikaisulla ja ikkunasmyygien tekemisellä. Smyygien teon myötä ikkuna toisensa jälkeen peittyi muovilla, ja lopulta kaikki ikkunat oli muovitettu – mielenkiintoinen kokemus... Lisäksi seinät oiottiin kuten sisälläkin oli tehty, ja talon ulkokulmiin asennettiin kulmavahvikkeet. Siporexseinän alareunassa käytettiin tarkoitusta varten tehtyä reunalistaa, jolla saadaan helposti aikaiseksi suorat linjat. Kun oikaisut yms. oli tehty, ruiskutettiin seiniin kaksi kerrosta Lakan Betonin kuitulaastia. Ensimmäiseen kerrokseen kiinnitettiin lisäksi verkko, jonka tarkoitus on estää halkeamia. Itse ruiskutus ei vienyt paljoakaan aikaa – laastikerros seinään ja liipillä sileäksi - kulmien oikaisu, smyygien tekeminen, suojaaminen ym. valmistelu vei aikaa huomattavasti enemmän. Seinän suuntaisesti tuleva auringonvalo näyttää armottomasti seinässä olevat virheet, ja niinpä kuitulaastikerrostakin korjailtiin sieltä täältä vielä muutamana päivänä, kunnes merkityksellistä korjattavaa ei enää näkynyt edes kriittisimpäänkään aikaan. Olimme valinneet seinän tehtäväksi ruiskuttamalla, ja seuraavaksi urakoitsija kysyikin, kuinka karkean pinnan haluamme seinään. Tämän takia kiertelimme asuinalueita rappauksia katsellen – rappausten karkeuksissakin on melkoisia eroja, kun vain keksii katsoa. Väri varmistettiin vielä Lakan Betonilta saatujen värimallien avulla, ja lopulta lavallinen Lakan Betonin Julkisivulaastia saapui pihaan. Pintaruiskutus tehtiin myös kahteen kertaan, ja se meni todella nopeasti, koska työ tehtiin nostimen avulla. Seuraava työvaihe oli suojausten purkaminen, ja syöksytorvien yms. takaisin laittaminen. Reilusta teippauksesta ja muovituksesta huolimatta etenkin pintalaastisumua oli päätynyt mm. peltikatolle, ikkunanpieliin, talotikkaisiin jne. Kuivahdettuaan nämä aineet eivät lähde kuin mekaanisella pesulla, ja nyt olikin urakoitsijalla iso siivousprojekti edessään. Aikaa siivouksessa meni päivä jos toinenkin, mutta onneksi paikat saatiin lopulta säälliseen kuntoon. Jäljellä oli vielä sokkeli, jonka oikaisu oli tehty jo aiemmin seinien oikaisun yhteydessä. Sokkeliin oli alunperin suunniteltu kivitystä, mutta päädyimme lopulta hierrettävään silikaattilaastipintaan lähinnä helppohoitoisuuden ja paremman korjattavuuden takia. Sokkeli tulikin nopeasti valmiiksi, ja näin oli tämäkin projekti kunnossa. Hyvää mieltä meille toi vielä pääsuunnittelijamme kehu rappauksen hienosta lopputuloksesta – edes lähinaapurustossa asuva rappausalan ammattilainen ei ole suuremmin moitittavaa löytänyt! Rapatessa roiskuu – sen näimme omin silmin. Senpä takia jotkut tekevätkin pihan sekä etenkin terassit ja parvekkeet vasta rappauksen jälkeen. Tästä vaihtoehdosta pitää varmasti myös rappausurakoitsija, koska näin menetellen hän pääsee paljon vähemmällä suojaamisella ja hankalia koloja yms. on paljon vähemmän. Meillä oli toinen äärilaita: lähes kaikki pihaa myöten valmiina. Tämän vaihtoehdon hyvä puoli oli se, että meillä oli jo ensimmäisenä kesänä oma piha, jolla pystyi leikkimään ja pelaamaan palloa puhumattakaan siitä, että monena viikonloppuna istuimme iltaa ystävien kanssa omassa puutarhassamme. Oleellista on siis riittävä suojaaminen – muovia ei voi olla liikaa. Tuuli kuljettaa hienon sumun yllättävän kauas, ja esimerkiksi huopakattoon kiinni kuivunutta sumua ei saa poistettua lainkaan. Urakoitsijamme kunniaksi on sanottava, että missään vaiheessa ei ollut epäselvää siitä, kuka siivoaa ja kenen kustannuksella siivotaan, ja siivousprojektikin vietiin läpi hyvässä yhteisymmärryksessä, vaikka kumpaakin osapuolta ylimääräinen työ harmitti. Raskainta rappausprojektissa oli se, että kohtuullisessa kunnossa
ollut pihamme muuttui jälleen rakennustyömaaksi: muovitettuja
ikkunoita, telineitä, lautoja, sähköjohtoja. Rappareiden
poistuttua levitimme talkoovoimin vajaa 10 t puhdasta sepeliä pihalle
ja talon viereen tulevat kasvit istutettiin, minkä jälkeen ympäristö
näyttääkin taas jo ihan toiselta. Vielä ennen talvea
laitamme pihavalot paikoilleen sekä asennamme uloskäyntien eteen
laatoitukset ja kaiteet – loput pikkuhommat saavat jäädä
odottamaan ensi kevättä!
<<-- Takaisin edelliselle sivulle
|