Kevytsoraharkkomuurauksen valmistuttua seuraava työ oli laittaa tuulettuva alapohja kuntoon ennen kuin alettaisiin nostaa alapohjan siporexlankkuja paikoilleen. Käytännössä tämä merkitsi autotallin maanvastaisen seinän eristämistä ja täyttämistä sekä koko maapohjan (tuulettuvan alapohjan "lattian") eristämistä. Pieni mutta tärkeä työ oli muistaa laittaa ylemmistä kerroksista tuleva viemäriputki ja autotallin lavuaarin viemäri paikoilleen ennen kuin seinänvierustalle tuotaisiin kahden metrin korkeudelta salaojasoraa. Tämä asia sujui helpolla, kun putkimiehemme Tarmo Mänkärlä jo totutun täsmälliseen tapaansa toi salaojaputkikuorman työmaalle ja porasi seinään reiän oikeaan kohtaan.
LVI-suunnittelija ei ollut piirtänyt salaojaa autotallin seinän taakse, mutta Tarmon kanssa päätimme laittaa sinnekin salaojan - vaikka kesän ja syksyn sateiden aikana ei lätäköitä tontilla oltukaan nähty. Ajattelimme autotallin seinustan täyttämisen vaativan paljon lapiotyötä, joten oli aika laittaa sähköpostia ja tektiviestejä kavereille. Muutama reipas lapiomies ilmoittautuikin, ja tiistai-iltana pidettiin tihkusateessa talkoot, joissa laitettiin autotallin maanvaraisen seinän eps-eristeet paikoilleen, asennettiin talon taakse yksi salaojan tarkistuskaivo sekä ennenkaikkea täytettiin autotallin seinän takana oleva onkalo. Tälläkin kertaa tarvittiin Kaivuuliike Lasse Kantolan apua, emmekä voineet muuta kuin ihailla, kun kaivinkone kirjaimellisesti heitti salaojasoraa kauhallisen toisensa jälkeen seinänvierustalle. Talon takana olevaa kuoppaa täytettäessä piti hiekan leviämistä avittaa lapiolla, jotta salaojakaivo pysyisi pystyssä, ja kyllä siinä sai lapioda lähes henkensä edestä, että edes jotenkuten pysyi kaivinkoneen tahdissa…
Seuraavana päivänä Kantolan miehet jatkoivat töitä etupihalla. Autokatokseen oli aiemmin tehty ajotie, ja näinollen katoksen edestä piti kaivaa, että siihen saatiin asennettua salaoja- ja sadevesiputket. Tämä hukkatyö oli kuitenkin ollut tietoinen valinta, jotta kaivonporaajat pääsivät poraamaan lämpökaivoa. Torstai-iltana asensimme tuulettuvan alapohjan "lattiaan" 150 mm eps-eristettä. Vaikka tämä(kin) työ oli periaatteessa helppoa ja yksinkertaista, meni siihenkin koko ilta, ja ilman kunnollista valonheitintä urakka olisi jäänyt pahasti kesken.
Perjantaina saavutimme jälleen yhden välitavoitteen: ensimmäinen siporexrekka saapui klo 7.20. Alapohjan lankut nostettiin paikoilleen ja siporexharkkolavat jätettiin etupihalle. Alapohjan asentamisen myötä tuli tekniseen tilaan ja autotalliin katto. Tämä tuntui suurelta askeleelta rakentamisen taipaleella - nyt oli talossamme tila, jossa oli lattia, seinät ja katto - pieni koti!
Illalla sade taukosi ja koin tähänastisen projektin parhaan hetken: olin yksin pimeällä alapohjalla ja kävelin kaikessa rauhassa kuvittelemaltani ikkunalta toiselle katsellen, millaiset näkymät niistä avautuvat. Se oli hieno ja sykähdyttävä hetki. Viikonloppuna oli kuitenkin aika palata rakennusapumiehen
arkeen ja purkaa telineitä sekä siivota ympäristöä.
Rakennustyömaa tuntuu ympäristöltä, josta siivoaminen
ei koskaan lopu! Jatkoa seuraa...
<<-- Takaisin edelliselle sivulle
|
||||||||||||||||||||||||