Vanhempani olivat käymässä Turussa ja kotimatkallaan menivät noin klo 18.30 katsomaan työmaalle. Yllättäen työmaavarastona käytetyn myöhemmin purettavaksi tarkoitetun talon ovi oli rikottu, ja ainakin moottorisaha, akkuporakone ja ruuvimeisselisarja puuttuivat. Isä soitti minulle, ja minä samantien soitin poliisille ja tein rikosilmoituksen.

Soitin Karoliinan kuoroharjoituksista kotiin Pyryä vahtimaan, jotta pääsisin tarkistamaan vahingot ja korjaamaan oven. Karoliina pyöräili kotiin työmaan kautta noin klo 19 ja näki tontin vieressä kolme viimeistä huutoa olevaa maastopyörää ja talon ovella kolme noin 10-vuotiasta poikaa. Karoliina kyseli pojilta, mitä he talossa tekevät, ja linnoittautui poikien pyörien luo. Yksi pojista lähti karkuun, mutta kaksi poikaa ei hylännyt pyöräänsä ja tuli lopulta kyselemään, kenelle Karoliinan soitti. Poliisilleko? Pojat kertoivat löytäneensä työkaluja tien toiselta puolelta ja vieneensä mm. moottorisahan takaisin taloon. Mitenköhän viattomat pojat tiesivät sen kuuluvan sinne? Pian minäkin pääsin paikalle, ja vasta nyt poliisille soitettiin uudelleen.

Partio saapui paikalle, ja poliisit alkoivat jututtaa poikia. Pojat kertoivat löytäneensä työkalut ja olevansa palauttamassa niitä rakennustyömaan varastoon. Nopeasti pojat puhuivat itsensä pussiin, ja työkaluja löytyi lisää läheisestä pusikosta. Siellä oli mm. rautakanki, jonka nähdessään toinen pojista totesi: -"Se painoi tosi paljon!" Pojat kantoivat tavarat takaisin varastoon, ja loppuja lähdettiin hakemaan poliisiautolla yhden pojan kotoa. Poliisin avulla ongelmatilanne saatiin nopeasti ratkaistua eikä töiden eteneminenkään hidastunut.

Mukaan otettiin poikien polkupyörät, minkä vuoksi minä - syytön rikoksen uhri - jouduin maijan takaosaan kaltereiden taakse, ja rötöstelijät saivat istua auton keskiosassa. Reitti kiersi kaikkien poikien kodit, ja asia selvitettiin poikien vanhemmille. Lopulta kaikki tavarat saatiin takaisin, ja seuraavana päivänä korjasin oven entistä paremmaksi. Asia saatiin soviteltua, ja pojat tulivat seuraavalla viikolla tuomaan rahaa aineellisten vahinkojen korvaamiseksi. Kyllä olivat pojat noloja!

Ratkaisu lyhyiden paalujen ongelmaan

Maaperätutkija ja rakennesuunnittelija ratkaisivat lyhyiksi jääneiden paalujen ongelman lopulta siten, että kolme paalua korvattaisiin kallioon ulottuvilla betonipilareilla ja kolmeen paaluun valettaisiin 0,5 m korkea tukikaulus anturapalkin alapuolelle. Ajatus betonipilareista tuntui kovin ahdistavalta ja aikaavievältä: kuka järjestää tynnyrit ja raudoitukset, kuka ne laittaa paikoilleen ja mitä tämä kaikki taas maksaa? Tässä kohtaa oli sikäli onnea, että Kaivuuliike Lasse Kantola hoiti tämänkin homman: kuorma-auto toi pestyt ja avatut ananasmehutynnyrit, ja kaivuuporukka laittoi ne maahan.

Tynnyreiden laitolla ei lopulta ollut vaikutusta edes aikatauluun, koska miehet jäivät ylitöihin, jolloin työmaa saatiin vielä perjantaina valmiiksi anturantekoa varten.

Saveen tasatun pinnan päälle laitettiin suodatinkangas, ja sen päälle ajettiin salaojasoraa, jotta salaojaputket olisi myöhemmin helppo asentaa ilman ylimääräisiä kaivuutöitä. Autotallin kohdalle tehtiin lisäksi hiekkakakku, ettei lapiomies joutuisi liian koville valumuottia täytettäessä!

Jälkeenpäin ajatellen oli aika helppoa, että maanrakennusliike hoiti kaivuun ja paalutuksen yhtenä isona urakkana. Jos olisi itse alkanut järjestellä asioita ja ottanut pelkän kaivinkoneen jostakin iltahommiin, olisi moni asia ollut aika hankalaa. Nyt suodatinkangas tuli paikalle oikeaan aikaan, oli laserit ja täryt ym. tarvittavat välineet. No, kaikesta tuosta piti tietenkin maksaa.

Pienistä ongelmista huolimatta työt luonnistivat varsin hyvin ja uudelle kodille oli nyt saatu vankka teräspaalutus. Anturoiden ja perustusten tekeminen voisi nyt alkaa.

Jatkoa seuraa...

Lisätietoa teräspaaluista...

<<-- Takaisin edelliselle sivulle