Kaivuuliike Lasse Kantolan 20 tonnia painava telakaivinkone ja paalutustyökalu tuotiin isolla lavetilla tontille odottamaan jo sunnuntaina. Pyry oli isoista koneista innoissaan, ja mekin malttamattomana odotimme, että työt saadaan lopultakin käyntiin.       IIson koneen toiminta kiinnosti perheen pientäkin rakentajaa.

Kaivuu alkoi sovitusti maanantaina, ja tasainen talonpaikka alkoi muodostua nopeasti. Tonttikin alkoi näyttää aivan erilaiselta, kun siihen joskus tuodut jätemaakasat saatiin syrjään. Kellarikerrokseen tulevia autotallia ja -katosta varten kaivettiin syvennys , ja savivuorten korkeus alkoi pikkuhiljaa hirvittää. Tässä vaiheessa alkoi hahmottua, että vajaakokoinenkin (noin 1/3 ensimäisen kerroksen lattiapinta-alasta) kellarikerros taitaa tuoda aika paljon lisäkuluja.   Kaivuuliike Lasse Kantolan kaivinkone jätemaakasojen kimpussa.

Kaivuu tuli valmiiksi keskiviikkona, mutta paalutus suunniteltiin tehtäväksi vasta seuraavan viikon alussa - sitä ennen pitäisi vielä merkitä paalujen (37 kpl) paikat ja korjata paalutuskone, joka oli kaatunut ja mennyt rikki kaivurin puomista irrotettaessa.

Paalutusta sateessa

Paalutustyöt käynnissä.

Toinen rakennusviikko oli sateinen, ja tontti näytti lohduttomalta: kaikkialla oli kuravelliä ja pelkäsimme autotallin tilalle tulevan uima-altaan. Onneksi maaperä imi vettä hyvin, eikä kuopan pohjalle muodostunut isoja lammikoita missään vaiheessa.

Viikko alkoi jälleen kaivamisella, koska paalujen paikkoja mitattaessa oli huomattu, että syvä osa osa ei ollutkaan riittävän leveä. Paalutuskin päästiin aloittamaan vielä maanantaina, mutta päivän päätteeksi pystyssä oli vain yksi paalu, koska paalutuskonetta vaivasi mystinen sähkövika. Lohtua päivään toi kuitenkin Turku Energia, jonka miehet vetivät sähkökeskukseltamme kaapelin tolpan juurelle yhdistämistä odottamaan.

Rautaruukin RR-teräspaaluista näkyvät enää päät, tärytetystä hiekasta.

Tiistaina paalutuskone toimi ajoittain, ja päivän päätteeksi pystyssä oli 15 Rautaruukin RR-teräspaalua. Viikon mittaan paalutuskoneenkorjaaja kävi tutkimassa laitetta kaatosateessa useampaan kertaan, mutta vikaa vain ei löytynyt. Lopulta kone saatiin kuntoon, ja paalutus tuli valmiiksi perjantaina iltapäivällä. Paalua oli mennyt kaavaillun 150 metrin sijasta vain 105 metriä, mutta huonoina uutisina kuulimme seitsemän paalun olleen alle 150 cm - tosin kaksi paalua oli alle viisi senttimetriä vajaita. Paalutussuunitelman mukaan alle 150 cm:n mittaiset paalut pitäisi korvata valetulla pilarilla, ja iltapäivä menikin puhelimessa puhuessa ja selvitellessä, miten vajaisiin paaluihin pitäisi suhtautua. Mielipiteiden kirjo oli hyvin laaja: asteikko vaihteli seitsemästä betonipilarista aina siihen, että mitään ei muutettaisi. Siinäpä sitä oli taas kerran ihmettelemistä - kenen ohjeen mukaan pitäisi lähteä etenemään?

Jatkoa seuraa...

Lisätietoa teräspaaluista...

<<-- Takaisin edelliselle sivulle