Tammikuun lopulla menimme uudelleen Mikko Lindqvistin juttusille. Olimme käyneet katsomassa erästä hänen piirtämäänsä rakennusvaiheessa olevaa taloa, ja työmaa oli ollut vaikuttava. Kaikki oli hienoa - mekin haluaisimme samanlaisen! Sovimmekin, että tilaamme tonttikartan ja maaperätutkimuksen, niin saamme projektin käyntiin.

Mikko Lindqvistin ohjeiden mukaan pyysimme tarjouksia maaperätutkimuksista viikolla 5. Keltaisilla sivuilla oli firmojen nimiä, ja internetistä löysimme sähköpostiosoitteet, joten asia oli äkkiä tehty. Ajatuksemme oli, että maaperätutkimus saataisiin tehtyä ollessamme matkoilla viikon 6 aikana, mutta yllätyksemme oli melkoinen, kun tarjouksia ei alkanutkaan kuulua. Tarjouksia ei ollut tullut edes kotiin palattuamme. Aloimme soitella tarjousten perään, ja kävi ilmi, että jossakin paikassa sähköpostia ei lueta, jossakin eivät tietokoneet olleet toimineet viikkoon. Niinpä asia piti laittaa uusiksi.

Soittelemalla saimmekin tarjouksia kohtuullisen nopeasti kasaan mutta emme eräältä tietyltä maaperätutkijalta, jota monet olivat suositelleet. Olisimme halunneet tilata tutkimuksen häneltä, mutta hän ei vastannut lukuisiin soittopyyntöihin eikä sähköposteihin. Tilanne alkoi käydä jo ikäväksi, koska tarvitsimme talon luonnostelua varten tontin pintavaaituksen. Niinpä päätimmekin tehdä pintavaaituksen itse, ja saimme lainattua tarvittavat välineet. Pitkään asumattomana olleella tontillamme rehotti pusikkoa, joka olisi tehnyt näköyhteyteen perustuvan vaaituksen hankalaksi, minkä takia päädyimme aloittamaan su 15.2. risusavotan. Karoliinan mielestä Timo saisi jo etukäteen kylähullun maineen, mutta tästäkin uhasta huolimatta Timo kaatoi käsisahalla lepikkoa pimeyden turvin kahtena iltana.

Viikolla 8 saimme tavoittelemamme tutkijan kiinni vain kahta päivää ennen suunnittelemaamme omatoimista vaaituspäivää. Hän lupasikin, että vaaitus tehdään viikon 9 (23.2. alkava viikko) alussa, ja varsinainen maaperätutkimus sen jälkeen - tarkka ajankohta jäi sopimatta…

Viikon 9 aikana tontille ilmestyikin neljä tikkua, jotka ilmeisesti olivat porareikien paikkoja. Sen sijaan pintavaaitusta ja lopullista lausuntoa jouduimme odottamaan, ja rakennuslupahakemuskin jouduttiin jättämään ilman pohjatutkimustietoja. Lopulta 16.4. oli toistuvien kyselyjen jälkeen tehty alustava lausunto, jonka he lähettivätkin suoraan rakennusvalvontaviranomaisille. Sittemmin saimme lopullisen maaperätutkimustuloksen, joka kieltämättä oli hyvin tehty ja perusteellinen aina paaluttajalle annettavia ohjeita myöden. Ehkä hyvää kannattaa odottaa…

Rakennuttamista suunnittelemassa

Meillä ei ole lähisuvussa rakennusalaa tuntevia ihmisiä, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi vieraan avun hankkiminen. Puhelinluettelon keltaisilta sivuilla on kymmenittäin nimiä otsikon "Rakennuttajapalvelua" alla, ja laitoimme menemään sähköpostin tai faksin 32 firmaan. Saalis oli tälläkin kertaa varsin heikko: ainoastaan kolme kiinnostunutta yhteydenottoa. Lisäksi saimme Varsinais-Suomen Rakennussuunnittelusta muutaman rakennuttajakonsultin nimen, ja muutaman kanssa kävimmekin keskusteluja rakennuttamisesta.

Rakennuttajakonsultin hankkimisessa päänvaivaa ja ihmetystä aiheuttaa eritoten se, että tässäkään asiassa ei tiedä, miksi ja mitä on ostamassa. Periaatteessa tuntuu helpolta pyytää tarjouksia, tehdä urakkasopimuksia, aikatauluttaa (laittaa rasteja valmiiseen taulukkoon, joka taatusti kaikilla rakennuttajakonsulteilla on samanlainen!), ja ajatuksena on hullua palkata joku tekemään tällaista työtä, jonka voisi tehdä kenties helposti itsekin säästäen tuhansia euroja. Asiaa vielä sotkee se, että aina löytyy joku, joka kertoo, kuinka helppoa on itse hoitaa kaikki asiat. Ainoa este tälle omatoimisuudelle tässä vaiheessa vain on se, ettei ole aavistustakaan, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja ottaa huomioon. Varmastikin asiat saisi selvitettyä, mutta aika on kovin rajallista ja perheellekin pitäisi jäädä aikaa. Päällimmäiseksi tässä pohdinnassa jäi ajatus, että hieman pelkurimaisesti hankimme - tässä vaiheessa vielä rakennusalan - ammattiapua ja toivomme hyvän rakennuttajakonsultin säästävän ainakin oman palkkansa hyvillä sopimuksilla ja ripeästi etenevällä rakentamisella.

Rakennuttajakonsultiksi valitsimme Turun Seudun Kiinteistö- ja rakentajapalvelusta Antero Hiilesvuon, joka oli meille entuudestaan tuttu asuttuamme kerrostalossa samassa rapussassa monen vuoden ajan.

Kylmää vettä niskaan

Olimme sopineet palaverin Varsinais-Suomen Rakennussuunnitteluun maanantaiksi 26.4. Palaverin aiheeksi oli sovittu H+H Siporexin tarjous talon kiviosista, ja rakennuttajakonsulttimme Antero Hiilesvuokin oli tämän takia tulossa paikalle. Ennen palaveria Timo oli tonttia raivaamassa isänsä kanssa, ja odotukset olivat rakentamisen suhteen korkealla. Juuri parahultaisesti saimme tuntia ennen palaveria sähköpostilla yksityiskohtaisen kustannusarvion rakennusprojektistamme - siitähän on sitten hyvä katsoa, että kivirungon hinta on kohdallaan. Kustannusarvion myötä tuli kylmää vettä niskaan, kun huomasimme kustannusarvion olevan oletettua suurempi.

Palaverissa pohdimme, miksi kustannusarvio oli tavoiteltu suurempi. Koko kustannuserolle selitystä ei kuitenkaan löytynyt, ja yritimme kartoittaa vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi: talosta karsiminen ei tunnu mielekkäältä, koska silloin kokonaisuus kärsisi. Maalämmöstä luopuminen toisi säästöä, mutta sekään ei ratkaisisi tilannetta. Kellarista luopumisesta puhuttiin, mutta saavutettava säästö olisi melko pieni. Palasissakaan rakentaminen ei olisi järkevää, koska lähes kaikki tilat tarvitaan jo alkuvaiheessa. Asiaa ei saatu valmiiksi; kustannusarvio päätettiin näyttää vielä toiselle laskijalle ja säästökohteita alettiin miettiä.

Vasta palaverin jälkeen karu totuus alkoi pikkuhiljaa valjeta - siihen saakka ei ollut edes ymmärtänyt koko asian merkitystä. Menimme Blankon terassille syömään lammaspastaa, kun siihen vielä oli varaa, ja pohdimme asian merkitystä. Jossakin sisällä oli pieni kiukku, että pitikin tilata moinen kustannuarvio sotkemaan hienot suunnitelmamme. Kuitenkin järki sanoi, että pitää olla iloinen, että rakentaminen ei ollut päässyt vielä vauhtiin.

Kaiken kaikkiaan ajatukset tuntuivat sekavilta: Mihin tämä kaikki johtaa? Tontti myyntiin? Puutalopaketti jostakin halvalla? Töihin pariksi vuodeksi Saudi-Arabiaan talorahoja tienaamaan?

Yöunet eivät vielä menneet, mutta seuraavana aamuna mietimme rahoitusmahdollisuuksia uudelleen. Joka tapauksessa kustannuarvion mukainen summa tuntui liian suurelta - silloin joutuisi tinkimään jokapäiväisessä elämässä ja miettimään koko ajan rahaa, jotta lainat saisi maksettua. Timo jutteli kustannuarvion tekijän kanssa, mutta hän ei "alennusta" myöntänyt… Asiaan ei tuntunut olevan ratkaisua, asia pulpahti jatkuvasti mieleen, koko isyyslomaviikko oli pilalla.

Asiaa lähdettiin selvittelemään teettämällä vielä toinen kustannusarvio ja pyytämällä tarjoukset ikkunoista sekä kysymällä arviota putki- ja sähköurakoiden hinnoista. Harmiksemme toinenkaan kustannusarvio ei ollut kovin paljoa lempeämpi, ja putki- ja sähkötöiden arviohinnat osuivat valitettavan hyvin yksiin kustannusarvioiden kanssa.

Monena iltana mietimme, kuinka suurta lainaa pystymme maksamaan. Pankkien mielestä selviytyisimme kustannusarvioidenkin mukaisesta hinnasta, ja lopulta teimme päätöksen ottaa riski ja lähteä rakentamaan taloa - tavoitteena alittaa kustannusarvio.

Kaivuutyöt käynnissä.

Rahaa pankista

Tontin ostoa varten saimme lainaa omasta pankistamme. Korkoriskin pienentämiseksi meitä neuvottiin ottamaan osa koko projektin lainasta kiinteäkorkoisena (5 vuoden kiinteä korko), ja tonttilaina tuntui olevan hyvä osa otettavaksi kiinteäkorkoisena. Kun lopulta päätimme jatkaa projektia ja aloimme pyytää lainatarjouksia muistakin pankeista, tajusimme, että olimme sitoneet kätemme ottamalla kiinteäkorkoisen lainan; pankin vaihto vaatisi hankalia järjestelyjä ja voisi tulla kalliiksi. Onneksemme saimme omasta pankistamme hyvän lainatarjouksen eli selvisimme säikähdyksellä.

Lämmitysmuotojen pähkäilyä

Alunperin oli lähes itsestäänselvää, että lämmitysmuodoksi tulee maalämpö lämpökaivolla ja lämpö jetaan vesikiertoisella lattialämmityksellä. Huikean kustannusarvion myötä piti alkaa miettiä säästökohteita, ja maalämpö päätettiin vaihtaa veteen varaavaan sähkölämmitykseen, mikä mahdollistaisi lämmöntuottotavan vaihtamisen joskus tulevaisuudessa. Hintoja selvitellessä kävi ilmi, että maalämpö olisi noin 7 000 euroa kalliimpi vaihtoehto. Pitkään pohdimme asiaa, ja päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että mikäli hylkäämme maalämmön, kadumme sitä jo muutaman vuoden kuluttua. Niinpä päätimme, että maalämmöstä emme kuitenkaan tingi.

Jatkoa seuraa...

<<-- Takaisin edelliselle sivulle