Tämän viikon tavoitteena oli rutistaa talo sisältä valmiiksi tasoitetöitä varten. Tehtävänä oli vielä alakerran vessan katon koolaus ja levytys sekä vaatehuoneeseen tuleva ilmanvaihtoputkiston kotelointi (putket alapuolella olevalta ilmanvaihtokoneelta vaatehuoneen läpi yläpohjaan). Uponorin siniset putket jäivät valitettavan suuren kotelon sisään, ja kotelon ylimääräinen tila täytettiin kivivillalla äänenvaimennuksen parantamiseksi.
Terassin tuenta ja raudoitus Sisätöiden ohella töitä tehtiin myös pihalla. Kodinhoitohuoneen eteen tuleva betoniterassi piti saada tuettua harkkosokkeliin, ja tämän takia harkkoseinään tehtiin 30 cm leveä ja 20 cm syvä onkalo koko betonimuotin korkeudelle kumpaankin reunaan. Raudoitus tehtiin siten, että raudat ulottuivat myös em. onkaloihin, jolloin terassin reunan muodostavat palkit saatiin tuettua tukevasti seinään. Rautaa taisi tulla hiukan turhankin paljon, mutta eipä ainakaan lähde terassi karkuun!
Sisustus pohdinnan alle Pikkuhiljaa oli aika pohtia myös sisustusta. Jo alusta alkaen oli ollut selvää, että taloon tulee tummaa ja - etenkin - kovaa parkettia. Rautakaupassa ohimennen vilkaistuna merbau oli alkanut pikkuhiljaa vaikuttaa selvältä valinnalta, mutta asiaan tarkemmin perehtyessämme kuulimme, että sen ominaisuuksiin kuuluu hartsin ilmestyminen parketin pintaan. Näkemämme hartsiset näytepalat alkoivat epäilyttää, ja sitten alkoi taas jo tutuksi käynyt pohtiminen. Lisää mietittävää tuli myös siitä, että olimme alunperin ajatelleet lakattua parkettia, mutta nyt saimme kuulla öljytyn parketin hyvistä puolista. Saimme kotiin näytepalat kolmesta erilaisesta tummasta Upofloorin parketista, ja vähitellen lakattu kempas vei voiton jarrahista - öljyämisen vaiva kun kuitenkin hiukan pelottaa, ja öljytyssä parketissa ei ollut kiiltoa. Parketin ostajan on hyvä tietää, että ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaikkia puulajeja on heti saatavissa. Ilmeisesti raaka-aineen saaminen on joskus hankalaa, ja meillekin luvattiin parketin toimitus vasta kahden kuukauden päähän. Emme olisi voineetkaan ottaa parkettia aikaisemmin vastaan, mutta nyt oli tuuria, että puolivahingossa lähdimme ajoissa ostoksille. Muutoinkin tuntuu vaikealta ennakoida tulevia tapahtumia. Välillä
on tuntunut siltä, että materiaalitarve tulee aina yhtäkkiä,
mutta olemme olleet sikäli onnellisessa asemassa, että eläkkeellä
oleva isäni on toiminut autokuskina ja huristellut peräkärryn
kanssa vähintään viikoittain ympäri Turkua. Näin
tavaran saaminen on onnistunut lyhyelläkin varoitusajalla, ja materiaalimenekki
on voitu laskea mahdollisimman tarkkaan ottamatta paljoakaan ylimääräistä
hukkaa laskuihin mukaan, koska aina on päästy hakemaan vielä
se yksi puuttuva lauta. Tämän vaivannäön palkkana
on ollut se, että ylimääräistä tavaraa ei ole
juurikaan jäänyt nurkkiin pyörimään. Jatkoa seuraa...
<<-- Takaisin edelliselle sivulle
|