Olohuoneen isot ikkunat olivat aiheuttaneet päänvaivaa jo pitkään. Olohuoneeseen oli tulossa päällekkäin kaksi ikkunaa, joiden kummankin leveys oli kolme metriä, korkeus noin 1,8 metriä ja painoa 300 kg. Muut ikkunat oli asennettu jo monta viikkoa sitten, mutta rohkeus ei ollut riittänyt isojen ikkunoiden asentamiseen. Mietimme, saisiko ikkunat paikoilleen, jos ikkuna-aukon molemmin puolin rakentaisi telineet ja palkkaisi vahvoja miehiä vaikka palolaitokselta. Soittelin myös lasifirmoihin, ja niistä apua olisikin saanut, mutta heti kärkeen korostettiin, että he eivät ota minkäänlaista vastuuta ikkunan rikkoutumisesta. Pelkureita taidamme olla ja päätimme ottaa asennuksen ikkunoiden valmistajalta, vaikka se olikin varsin kallista. Lohtuna tässä rahanmenossa oli, että tällä tavoin saisimme näihin isoihin ikkunoihin valmistajan takuun myös asennuksen osalta.
Asennusryhmä toi tullessaan ison imukuppisysteemin, jolla ikkuna saatiin helposti nostettua talon yli. Kun ikkuna oli aukon vierellä, vedettiin se käsikupeilla oikeaan asemaan ja iskettiin karmiruuveilla kiinni - helppoa, kun on kunnon välineet! Jälkeenpäin sain kuulla, että projektista olisi voinut selvitä ilman imukuppisysteemiä pelkillä nostoliinoilla ja nosturiautolla. Kieltämättä tässä olisi ollut mahdollisuus melkoiseen säästöön, mutta… No, kellä on rohkeutta ottaa riski ison ikkunan rikkoutumisesta toimikoon niin!
Ilmanvaihtojärjestelmän asennusta Muutoin työmaalla elettiin tämän viikona aikana hiljaiseloa. Ilmastointiasentajamme Kaj Palmroos jatkoi edelleen Uponor Vent - ilmanvaihtojärjestelmän asentamista, ja nyt alakerta tuli lähes valmiiksi. Timpurit pääsivät jatkamaan kodinhoitohuoneen katon koolauksella, ja sähkömiehellekin tuli taas töitä tehtäväksi.
Keskuspölynimurin sijoittaminen Viikonloppuna oli jälleen aika siivota, ja samassa yhteydessä pohdin, miten ja minne Puzerin keskuspölynimurin poistoputki kannattaisi vetää. Helpoin reitti poistoputkelle johti kodinhoitohuoneen oven pieleen katoksen alle, mutta mahdollista olisi ollut myös vetää putki aivan avoimelle seinälle, mutta tällöin etäisyys ilmanvaihdon tuloputkeen saattaisi olla turhan lyhyt. Järkeilin suurimpien roskien kuitenkin jäävän pölypussiin ja suunnittelin linjan lyhintä tietä ulos. Toinen ihmetyksen aihe oli katosta alas otettava yläkerran imuputki. Pienen ihmettelyn ja mittailun jälkeen ratkaisu löytyikin, ja samantien laitoin putket paikoilleen, jotta timpurit saisivat levyttää kodinhoitohuoneen katon umpeen. Aika näyttää, tulivatko putket oikeaan paikkaan, koska kiintokalusteet lopulta määräävät, mihin keskusyksikkö loppujen lopuksi asettuu. No, tämäkin ratkaisu vain oli pakko tehdä, kolotaan sitten joskus myöhemmin kalusteita…
Toim. huom. Jatkoa seuraa...
<<-- Takaisin edelliselle sivulle
|