Edellisen viikon aikana oli päästy pikkuhiljaa laittamaan kipsilevyä kattoon, mutta nyt homma lähti paremmalla vauhdilla eteenpäin. Yläkerran ilmanvaihtoputket kulkevat yläpohjassa, joten siellä kattoja ei olisi tarvinnut periaatteessa laskea lainkaan. Yläkerrankin kattoja päätettiin laskea vaakasuorilla osuuksilla tuplalautakoolauksen verran, jotta siporexlankut eivät sanelisi halogeenien paikkoja. Tämä pieni lasku (noin 6 cm) ei yläkerrassa tuntunut lainkaan pahalta, sillä huonekorkeudeksi jäi vielä noin 255 cm. Sen sijaan alakerrassa kodinhoitohuoneen ja vessan huonekorkeudeksi jäävä 220 cm tuntui ajoittain ahdistavalta - yksi harkko lisää seinään olisi tehnyt hyvää. Eri asia sitten taas on, olisiko sellaiselle talolle enää saanut rakennuslupaa, kun muutenkin rakennuslupaa haettiin kaavamääräyksiä hieman koetellen (ks. edellisen viikon juttu). Mutta jos kuitenkin…
Portaiden lepotaso paikoilleen
Portaiden tekijäksi olimme saanet T:mi Terho Simolan. Lepotason jalat oli asennettu jo ennen lattian pintavalua, jolloin ne tukeutuivat suoraan siporexlankkuun. Nyt Terho toi valmiiksi maalatun lepotason teräsrungon, jonka hän hitsasi jalkoihin kiinni. Vaikka / koska rakennelma oli hieno, kuorrutin sen pikaisesti pahvilla, jotta ihailtavaa olisi vielä talon valmistuttuakin.
Sähkömiehemme Jouni Koivisto oli pitkään patistanut meitä lamppuostoksille. Mummi tuli hoitamaan Pyryä lauantaina, ja lähdimme kierrokselle. Hyvän myyjän avulla saimme nopeasti selvitetty itsellemme, millaiset kiinteät valaisimet tarvitsemme. Lopulta valaisinvalinnatkin olivat melko helppoja, koska valikoimassa ei tuntunut Turun liikkeissä olevan suuria eroja. Kunpa laattojenkin osalta olisi näin helppoa!
Riittämätön tuuletus Kun edellisellä viikolla olin mennyt sattumalta kurkistamaan yläpohjaan, huomasin sen kuuluvan trooppiseen vyöhykkeeseen, vaikka talo oli jo muuten varsin kuiva. Aluskatteen alapinta oli täynnä pisaroita. Soitin pikimmiten Mikko Lindqvistille ja kysyin, kuuluuko tämä siporextalon normaaliin kuivumisprosessiin. Hän käski nopeasti järjestää riittämättömän tuuletuksen kuntoon, ettei homeongelmaa pääse muodostumaan. Sain ohjeeksi tehdä talon päätyihin tuuletusreikiä. Kumpaankin päätyyn porattiin viisi reikää, ja yläpohjassa alkoi käydä melkoinen puhuri. Ei mennyt kuin pari päivää, ja vesipisarat olivat kadonneet. Jälkikäteen on helppoa olla viisas: ankaran lämmittämisen myötä lämmin ja kostea ilma on noussut ylöspäin eli yläpohjaan, ja kun tuuletus on mitoitettu normaalitilanteelle, tiivistyy kosteus jälleen vedeksi viileässä tilassa. Jos vielä joskus saamme mielenhäiriön ja alamme rakentaa vielä toista taloa, niin olemmepahan viisaampia tässäkin asiassa. Toim. huom. Ongelmana tilanteessa oli siis erittäin märän talven tuoman suuren kosteuden poistaminen kovalla lämmittämisellä, ilman että tuuletus olisi ollut riittävä. Tämä aiheutti lautojen pintaan muodostuneet homepilkut. Lämpimistä sisätiloista siirtyi runsaasti kosteaa ilmaa kylmään yläpohjaan, jossa se tiivistyi nopeasti vedeksi, koska tuuletus ei ollut riittävä. Ongelma poistui parissa päivässä kun tuuletusta tehostettiin. Samalla pysäytettiin homekasvuston kehittyminen. Ainoastaan entuudestaan kosteat, kulkua helpottamaan jätetyt irtolaudat ehtivät saada pintaansa homepilkkuja. Kiinteät puurakenteet eivät ehtineet kostua liikaa, koska ongelma onneksi havaittiin riittävän ajoissa. Talon rakenteet eivä vaurioituneet tilanteessa. Tällä hetkellä yläpohja on jo täysin kuiva. Ryhdyttäessä lämmittämällä kuivattamaan taloa, kannattaa aluksi antaa lämmön jonkin aikaa mennä ns. harakoille. Tällöin suuri osa kosteudesta poistuu suoraan ulkoilmaan, eikä rakenteiden läpi.
Toim. huom. Kun kosteutta aletaan poistaa, pitäisi huolehtia myös tuuletuksesta. Pelkällä lämmityksellä kosteus ajetaan rakenteiden läpi. Lämmityksen lisäksi kosteus tulisi myös tuulettaa pois. Jatkoa seuraa...
<<-- Takaisin edelliselle sivulle
|