Kun lattia oli saatu valettua, oli aika jatkaa töitä kattojen parissa. Alunperin alaslaskettu katto oli suunniteltu ainoastaan eteiseen, kodinhoitohuoneeseen, alakerran vessaan ja saunaosastoon - nämä paikat siksi, että talotekniikkakin vaatii oman tilansa. Valaistusta suunniteltaessa olimme kuitenkin löytäneet siporexista huonon puolen: huoneen katossa kulkevat siporexlankut määräävät upotettavien valaisimien (halogeenien) paikat, koska koloja saa tehdä vain tiettyihin kohtiin. Helpoin ja varmasti halvin ratkaisu olisi ollut sijoittaa halogeenit näin, mutta halusimme suunnitella valaistuksen ilman tätä rajoitusta. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi laskea kaikkien tilojen kattoja. Lasku päätettiin toteuttaa koolaamalla katto ristiin 22 mm:n laudalla ja laittamalla pintaan 13 mm:n kipsilevy. Näin ollen katto laskee noin 60 mm, mikä tietysti on ikävää. Kaikkea ei voi saada - me valitsimme kattojen laskemisen.
Pienen yllätyksen koolaustyössä aiheutti se, että laudat olivat tietyissä paikoissa selvästi notkolla tai koholla. Tarkempi tarkastelu osoittikin, että vaikka väli- ja yläpohjan siporexlankkujen alapinnat periaatteessa ovat samassa tasossa, on vierekkäisissä lankuissa pieniä eroja, mikä saa aikaan laudoituksen aaltoilun. Tästä ongelmasta selvittiin käyttämällä tarpeen mukaan pieniä korotuspaloja, mutta kaiken kaikkiaan kattojen alaslaskusta tuntui tulevan suurempi ja kalliimpi ratkaisu kuin alunperin osasimme ajatellakaan. Vaikka rakennusta oli yritetty lämmittää tehokkaasti jo varsin pitkään, ei talo ollut alkanut kuivaa odotustemme mukaisella vauhdilla. Ongelma ainakin osittain oli varmasti siinä, että öljypuhaltimemme pyöritti samaa kosteaa ilmaa talon sisällä. Asiaa yritettiin parantaa ottamalla laitteen imuilma salaojatöistä yli jääneen rumpuputken pätkän avulla suoraan ulkoa. Koska talvi oli tullut lopultakin Turkuun, saimme sisälle kuivaa pakkasilmaa - jopa niin kylmänä, että puhallin huurtui!
Toim. huom. Jatkoa seuraa...
<<-- Takaisin edelliselle sivulle
|