| |
| Routaeristystä ja myrskyn
jälkien siivousta |
copyright
Suorakanava Oy |
Keskiviikkona talvimyrsky iski jälleen Suomeen. Pääsin tavallista
myöhemmin töistä ja lähdin sotkemaan fillarilla räntätuiskussa
kohti rakennusta. Kadun päästä näin rakennuksella valojen
olevan päällä, mikä alkoi huolettaa, koska kenenkään
ei olisi pitänyt olla siellä ainakaan töissä. Kun lopulta
sain ulko-oven auki, selvisi syy päällä oleville valoille:
Myrskytuuli oli romauttanut olohuoneen ylemmän ikkunan peiterakennelman
sisälle, ja tuuli pääsi vapaasti tuivertamaan sisätiloissa.
Näin seinään kiinnitetyt paperit heiluivat tuulessa ja saivat
liiketunnistimella varustetun valon palamaan.
 |
| Pressulla peitetty olohuoneen ylempi ikkuna-aukko
seuraavana |
Eipä siinä sitten auttanut muu kuin ryhtyä miettimään,
miten vahingon saisi korjattua mahdollisimman pikaisesti. Korjausavuksi
soitin isäni, mutta samantien hänen ehdittyä paikalle minulle
soitettiin työpaikaltani ja jouduin lähtemään takaisin
töihin. Onneksi pääsin takaisin parin tunnin kuluttua,
ja sillä välin isäni oli purkanut alas romahtaneen varsin
massiivisen rakennelman.
|

Sisäpuolelle laitettiin lisäksi ylitse jäänyttä
aluskatetta pitämään tuulta.
|
Pimeässä räntämyrskyssä ei ollut muuta
vaihtoehtoa kuin yrittää virittää aukon ulkopuolelle
pressu. Kiersimme pressun helman pari kierrosta laudan ympärille,
ja löimme laudan kumpaankin päähän valmiiksi
naulat pystyyn. Saadakseni naulattua pressun ikkunan yläreunaan
joutuisin seisomaan olohuoneen ikkunan jakavalla loskaisella ja
osin jäisellä palkilla. Näin ollen ensimmäinen
työ oli tehdä kaide, joka samalla estäisi pressua
painumasta sisään. Kun sain kaiteen paikoilleen, löin
ikkuna-aukon yläpuolelle kannatusnaulat, joiden varaan pressurakennelman
voisi aluksi laskea. Seuraava vaihe olikin nostaa pressu lautoineen
paikoilleen. Minä seisoin ikkunapalkilla, ja isäni nosti
ulkoa lautaa toisesta päästä pitkällä
laudalla. Useamman yrityksen jälkeen saimme laudan paikoilleen,
ja itse naulaaminen menikin sitten jo helposti. Ulkoa kiinnitimme
pressun sivut vielä rimoilla, ja näin valiaikainen korjaus
saatiin tehdyksi. Kuulostaa helpolta, mutta tähän kaikkeen
meni aikaa useampi tunti.
|
Jälkeenpäin on pakko myöntää, että palkilla
seisominen pelotti. Hommaa ei yhtään helpottanut, että vaatteet
olivat märät, oli pimeää ja liukkaalta peltikatolta
tuli jatkuvasti räntäpaakkuja. Ja suurin onni oli siinä,
että kukaan ei ollut rakennuksella silloin, kun painava ikkunarakennelma
romahti sisään - sen alle kun olisi jäänyt niin olisi
huonosti käynyt!
|
Seuraavana päivänä parantelimme ikkunarakennelmaa
laittamalla aluskatetta ikkuna-aukon sisäpuolelle. Viikonloppuna
vielä viimeistelimme talon vierustäyttöjä ja
routaeristystä laittamalla pitkään varastoituna ollutta
Thermisolin EPS-eristettä autokatoksen sivuille. Bobcat oli
juuri sopiva kone salaojasoran kantamiseen, mutta kyllä lapiomiehellekin
tehtävää jäi!
Pakkasjakson aikana piha oli jäätynyt
ja kantoi Bobcatin hyvin.
|
|
 |
| Lapiomiehellekin jäi tehtävää. |
Toim. huom. Sääolosuhteet ovat aiheuttaneet
melkoisesti ylimääräistä riesaa tällä työmaalla,
mutta toivoa sopii, että kevät ja kesä ovat suotuisammat.
Jatkoa seuraa...
<<--
Takaisin edelliselle sivulle
|