Iso kivi oli vierähtänyt sydämeltä aluskatteen valmistumisen myötä, mutta mielestämme ei ollut mitään syytä, miksei katontekoa jatkettaisi samantien eteenpäin. Arkkitehtimme Mikko Lindqvist (Varsinais-Suomen Rakennussuunnittelu) oli suositellut meille tummanharmaata konesaumapeltikattoa, ja niinpä olimme hyvissä ajoin pyytäneet tarjouksia katon tekemisestä. Peltisepät tulivat ottamaan lumisesta katosta tarkat mitat, ja se oli kieltämättä pelottavan näköistä, vaikka telineet edelleen kulkivatkin talon sivustalla. Kolalla vain lumet reippaasti sivuun! Valmiiksi särmättyä peltiä ilmestyi viikon mittaan työmaalle, ja nopeasti etelälape olikin pellin peitossa.
Seuraava kokeilun kohde oli kuiva, kevyt väliseinä: terä otti seinään todella lujasti kiinni ja porakone meinasi karata kokonaan käsistä. Kun otin porasta kunnon otteen ja sain pidettyä poran paikoillaan, loppui porasta teho ja nenään tuli käytetyn sähkötuotteen kitkerä haju. Siitäpä sitten hankkimaan isompaa porakonetta!
Keskiviikkona oli Karoliinan syntymäpäivä. Silloin pidimme taukoa iltatöistä, hankimme Pyrylle hoitajat ja menimme hetkeksi hengähtämään ravintolaan hyvän ruoan ja juoman äärelle. Lauantai oli tämänastisen talven kylmin päivä. Turussa elohopea laski 29 pakkasasteeseen, ja talomme sisällä lämpötila oli lämmityksestä huolimatta nollassa. Tultuani taas kerran myöhään illalla työmaalta kotiin Karoliina sanoi minun vanhentuneen - on tämä rakentaminen kieltämättä aika kovaa hommaa. Toim. huom. Pienet tauot, kuten merkkipäivät
kannattaa muistaa kaiken kiireenkin keskellä.
<<-- Takaisin edelliselle sivulle
|