Ongelma

Yhtäkkisesti oli menetetty terveys ja työkyky ehkä loppuelämäksi ja samalla myös koti muuttui vaikeaksi paikaksi asua. 1980-luvulla, pitkälti omatoimisesti rakennettu koti oli kaksikerroksinen rinneratkaisu, joka oli toteutettu silloisten aravasääntöjen mukaan. Koti oli ”laillinen”, mutta sairastuminen tuli väärään tyyppiseen kotiin. Tämän ikäiselle ihmiselle itse rakennettu koti on vammautuneenakin paikka, jota ei ollut varaa menettää. Henki oli jäänyt terveyden ja työkyvyn menetyksestä huolimatta ja koti oli viimeinen ”tukikohta”, johon palattiin vuoden 2004 syyskuussa monien sairaala- ja kuntoutuspaikkojen jälkeen.

Kulkusilta oli toimiva ratkaisu tilpäiseen käyttöön.

Nykytilanne Potilas on kotona ympärivuorokautisen avustajan tukemana. Kodin muutostyöt on aloitettu lokakuun alussa 2004. Kesäkelien aikaan oli kohtuullisen helppoa siirtyä aamuisin talon alakerrassa sijaitsevista makuutiloista kadun kautta parvekkeelle, johon oli rakennettu kadun reunasta alkava kulkusilta. Tämän mahdollisti parvekkeen lattian ja katutason oleminen lähes samalla tasolla. Päivä vietettiin yläkerran oleskelu- ja keittiötiloissa, josta illalla siirryttiin taas kadun kautta alakertaan, jossa makuutilojen lisäksi sijaitsevat peseytymistilat ja isompi wc. Näin ajeltiin kesäviikonloppuisin, kun sairaalasta pääsi kotia vahtimaan. Varsin monimutkaisen liikkumisen syynä on pääsisäänkäynnin sijainti ylä- ja alakerran puolivälissä. Tuulikaapin jälkeen oli heti vastassa portaat. Ratkaisu oli hankala tässä vaiheessa sairautta. Alaspäin vievien portaiden erikoinen kierto esti vielä mahdollisten hissiratkaisujen toteuttamisen. Tämä pyörätuoliralli jatkuu edelleen aamuin illoin. Ilmojen viilentyminen ja pimeys haittaavat, mutta toimeen on vielä tultu.

Muutostyöt jo käynnissä

Kodin muutostoiden ja rakentamisen myötä on mm. piha-aluetta muokattu niin, että kulku on lähes inhimillistä. Ajankohtaan nähden poikkeuksellisen suopea sää on kuitenkin helpottanut rakennustöiden tekemistä, mutta siitä huolimatta piha-alueen päällystystyöt jäävät väkisinkin ensi vuoteen. Kaiken tämän touhun ja rakentamisen keskellä yksi halvaantunut ihminen yrittää joka päivä ottaa askeleen enemmän kuin edellisenä päivänä ja yrittää samalla uskoa ja luottaa siihen, että saa pitää kotinsa. Ensin koti pitää kuitenkin saada sellaiseen kuntoon, että selviäminen yksin tai avustettuna on mahdollista. Toiveena on saada asua kotona loppuelämänsä. Asiassa on koko ajan mukana fyysisen hyvinvoinnin tai pikemminkin fyysisen selviämisen lisäksi ihmisen mieliala ja mielenterveys. Potilaan pitäisi pysyä pirteänä, reippaana ja motivoituneena, jotta elämä tuntuisi edes siedettävältä. Avustajat ja omaiset auttavat parhaansa mukaan, mutta heidänkin jaksamisensa on rajallista. Päivät ovat pitkiä, kun fyysisen auttamisen lisäksi täytyy olla henkisenä tukena ja loput ajasta menee muutostöissä.

Muiden on uskottava ja luotettava kuntoutettavaan enemmän kuin kuntoutettava itse uskookaan. Siksi tällaisissa asioissa päätöksenteon pitäisi pysyä kuntoutettavan edellä, näin kuntoutettavallakin on motivaatio kuntoutua.
Asioita on käsitelty kunnan edustajien kanssa vuoden ajan. Keskustelut muutostöistä alkoivat toukokuussa 2004 ja muutostöihin päästiin siis lokakuussa
Erityisen ongelmallista on ollut löytää yhteinen linja siitä, mitkä muutokset ovat välttämättömiä, niin kuin laki asian määrittelee. Kyseessä ovat kuitenkin monimutkaiset asiat, eivätkä kaikki tarvittavat vastaukset löydy samasta lähteestä. Ei löydy yhtä ihmistä, joka hallitsisi kaikkia asiat vammasta, kuntoutumisesta, mielenterveydestä, rakentamisesta, laista, yhteiskunnan rahoituksesta ja tekisi niistä nopeasti toteutettavan suunnitelman.


Seurannan pääsivulle...