Maalarin ohjeet puujulkisivun maalaukseen

Puujulkisivu kannattaa maalata mahdollisimman pian asennuksen jälkeen tai ainakin pohjustuskäsittely tulee tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin voidaan heti ehkäistä auringonvalon ja sadeveden haittavaikutuksia, jotka myös heikentävät useimpien maalien tartuntaa puun pintaan. Usein syytetään turhaan maalia huonosta tartunnasta tai lyhyestä huoltomaalausvälistä, vaikka syynä saattaa olla ulkoverhouksen asennuksen ja maalauksen välillä saatu auringon UV-säteily.

Ajankohta maalaustöille kannattaa valita toukokuun alusta syyskuulle osuvalle ajanjaksolle. Paras maalausilma on pilvipouta. Suora auringonpaiste on yleensä haitaksi, koska maali kuivuu tällöin liian nopeasti. Sateen jälkeen taas on puupintojen annettava riittävästi kuivua ennen käsittelyä.

Pinta käsitellään kertaalleen pohjusteaineella. Pohjuste antaa lisäaikaa maalauksen aloittamiselle, mutta ei suojaa puupintaa talven yli. Pohjusteesta puuttuvat esimerkiki UV-suojaa antavat pigmentit. Pohjusteaineen jälkeen maalataan puupinta pohjamaalilla, joka antaa lisäsuojaa ja hyvän tartunnan pintamaalille.

Ulkoverhouksen kiinnitykseen kannattaa käyttää kuumasinkittyjä nauloja. Maalausvaiheessa on tärkeää muistaa verhouslautojen katkaisupintojen suojaus huolellisella maalauksella. Osan esikäsittelyvaiheista voi tehdä jo ennen verhouslautojen kiinnitystä. Laudan alapäihin täytyy myös muistaa leikata niin sanottu tippanokka eli pystylaidoituksessa laudan alapää sahataan päällipuolelta pidemmäksi.

Puujulkisivun huoltomaalaus tehdään, kun edellinen pintakäsittely on kulunut tai vaurioitunut niin ettei se enää suojaa puuta. Syynä voi olla myös julkisivun huono yleisilme. Huoltomaalauksen tarve vaihtelee yleensä eri julkisivuilla ilmansuuntien mukaan. Auringon UV-säteilyn takia etelän puoleisen julkisivun huoltomaalaus tulee ajankohtaiseksi tavallisesti ensimmäisenä ja pohjoissivulla vastaavasti viimeisenä.

Pellavaöljymaalit liituuntuvat aikaa myöten ja haalistuvat. Se ei ole vika, vaan pellavaa sisältävän öljymaalin ominaisuus. Liituuntunutta pintaa ei pysty pesemään tai harjaamaan pois. Vesiohenteiset maalit pitävät kirkkaammat ja tummemmat värinsä hieman paremmin alkuperäisen värisenä.

Eri värit kuluvat myös eri tavalla. Tummemmat värit haalistuvat huomattavasti nopeammin kuin vaaleat. Jos väriä ei ole valittu ulkomaalivärikartasta, saattaa väri haalistua erittäin nopeasti, koska ulkomaalien värisekoituksissa on otettu huomioon muun muassa UV-säteily. Niissä ei ole käytetty väripastoja, jotka eivät kestä ulkoilmassa. Kysy lisää väreistä ja värikartoista ammattitaitoiselta rautakaupanmyyjältä.

Julkisivun kunto kannatta tarkistaa vuosittain ja huoltoa kaipaavat kohdat kannattaa käsitellä välittömästi. Tällöin on mahdollista siirtää varsinaista huoltomaalausta jopa vuosia eteenpäin.

Ennen huoltomaalausta vanha ja irtonainen maalipinta pitää poistaa käsiskrapalla. Pinnat voi myös käydä läpi teräsharjalla, joka samalla karhistaa vanhan maalipinnan, jotta uusi pysyy paremmin. Pintaa ei kuitenkaan pidä harjata rikki tai tikkuiseksi. Painepesuria ei maalinpoistoon tai puhdistukseen kannata käyttää. Kovalla paineella tuleva vesi tunkeutuu syvälle puuhun ja jopa rakenteisiin. Painepesurin sumu on myös liian voimakas ja saattaa rikkoa puun pintaa, eikä sitä voida enää korjata. Joskus näkee käytettävän jopa hiekkapuhallusta. Hiekkapuhallus tuhoaa puun pinnan niin, ettei maali edes pysy urittuneessa pinnassa enää.

Kaikki irtonainen maali siis pitää irrottaa, koska uusi ei liimaa sitä takaisin kiinni puuhun. Jos pinta tulee paikoin puhdistettua puulle asti, täytyy tähän kohtaan suorittaa myös pohjakäsittely uudelleen pohjamaalilla.

Joskus on vaikea tunnistaa, millä maalilla talo on ennen maalattu. Tässä muutama vinkki, miten erotat maalilaadut toisistaan:

Alkydimaalitai öljymaali muodostaa käärmeennahalta näyttävän, halkeilevan pinnan vanhetessaan. Jos irrotat palan, se luultavimmin murenee, kun puristelet sitä. Maali ei irtoa helposti puupinnasta. Vanhojen pellavaöljymaalien pinta on liituuntuva eli hangattaessa siitä irtoaa jauhomaista maalia. Huomattavaa on että öljymaali ja alkydiöljymaali eroavat toisistaan siten, että alkydiöljymaalissa on lisäaineena alkydiä (polyesteri), kun taas aidossa öljymaalissa ei ole mitään muovisidosaineita. Tämän voi testata happamalla liuoksella (pH noin 13–14); se kellastuttaa öljymaalin ja pehmentää sitä.

Terassit on yleensä käsitelty puuöljyllä, joka imeytyy puuhun eikä jätä kalvoa. Jos puuöljyä on laitettu esimerkiksi terassin pintaa liikaa, se muodostaa kalvon ja irtoaa hyvin nopeasti pois. Puuöljyjä on nykyisin sekä liuotin- että vesiohenteisia. Tuotteita ei pysty erottamaan toisistaan käsittelyn jälkeen.

Uudelleenmaalaus olisi aina hyvä tehdä samalla maalityypillä millä vanhakin on tehty. Aina ei kuitenkaan saada selville vanhan maalin tyyppiä ja näille kohteille voidaan käyttää akryylimaalia eli sitä vesiohenteista. Keittomaalin päälle ei kuitenkaan voi laittaa vesi- tai öljymaalia eikä kuultomaalia, vaan ainoastaan ja pelkästään lisää keittomaalia. Muistathan, että keittomaaleja ei ole vain punaisena, vaan sitä löytyy myös keltaisena, mustana, valkoisena, harmaana ja vihreänä. Keittomaalilla et voi vaihtaa vanhaa sävyä vaaleampaan.

Vaikka vesiohenteista maalia voi periaatteessa käyttää öljymaalin päällä, erityisesti hyvin vanhoja taloja maalatessa tulisi ottaa kuitenkin talon vanha arvokkuus sekä tyyli ja maalata talo uudelleen perinteisillä pellavaöljymaaleilla.