Otettaessa käyttöön uusi, vasta muurattu tulisija, on se ensin "sisäänajettava". Jokainen tulisijatyyppi on yksilö ja on syytä tutustua tarkkaan käyttöohjeisiin, mikäli sellaiset löytyvät. Muussa tapauksessa voi haastatella vaikka muuraria. Joka tapauksessa tulisijan kanssa täytyisi ensin päästä sinuiksi ennen kuin siitä saadaan kaikki huvi ja hyöty irti.
Varovainen käyttöönotto
Ehkä tärkeintä uuden tulisijan käyttöönotossa on, että ensilämmittäminen suoritetaan erittäin maltillisesti. Tiilet ja savilaasti sisältävät paljon vettä, jonka täytyy haihtua ennen kuin tulisijaa voidaan käyttää täydellä teholla.
Yleisin virhe uuden tulisijan käyttöönotossa on, että kuivumista koetetaan nopeuttaa lämmittämällä tulisijaa liiaksi. Liian kova ja äkillinen lämmitys voi aiheuttaa tulisijan vaurioitumisen.
Muuratussa rakenteessa oleva vesi kiehuu +100 °C:ssa ja saattaa kiehuessaan rikkoa muurauksen veden haihtuessa liian nopeasti.
Neljän viikon kuivuminen
Tulisijan onkin syytä antaa kuivua rauhassa ainakin pari viikkoa. Kuivumista voidaan edesauttaa esim. pesään sijoitetulla lämpöpuhaltimella. Tulisijan pellit ja suuluukut pidetään auki. Alussa voidaan myös polttaa kynttilää tulisijassa. Kynttilä ei varsinaisesti lämmitä tulisijaa, mutta saa ilman kiertämään hormin ollessa auki. Tämän jälkeen tulisijaan voidaan jo laittaa heikohkoa tulta, muutamia pieniä puunsuikaleita päivittäin annosta hieman suurentaen.
Tulen sammuttua, suljetaan tulipesän luukku, mutta savupelti jätetään auki. Tämä ajanjakso kestää vielä 7 - 14 päivää. Eli vasta neljän viikon kuluttua muuraamisesta tulisija kestää täyden lämmityksen. On hyvä myös pitää mielessä, että raju lämmitys saattaa aina lyhentää tulisijan ikää. Mikäli lämmitystarve on suuri, kannattaa lämmityskertoja lisätä sen sijaan, että kerta-annosta suurennettaisiin.
Tulisijan käyttö
Tulisijoja tulisi lämmittää usein ja vähän kerrallaan, kuitenkin riittävästi. Pesällinen tai pari päivittäin tai vähintään joka toinen päivä. Lämmöntarve tietenkin sanelee lämmittämisrytmin. Tulisija ei pidä siitä, että sitä lämmitetään harvoin ja pyritään siirtämään seuraavaa lämmityskertaa lämmittämällä tulisija liian kuumaksi.
Ylilämmittämisellä ei voi korvata liian pienen tulisijan tehottomuutta. Ylilämmittämisellä voidaan jopa vahingoittaa tulisijaa ja ihmistenkin olotila saadaan tukalaksi liian lämpimässä.
Sopivaan lämmittämiseen riittää parin pesällisen tehokas ja tasainen polttaminen. Aikaa tähän kuluu arviolta 1,5- 2tuntia. Puuta varataan kerralla poltettavaksi 1-3 sylillistä, joka vastaa 5-15 kiloa.
Lämmitettäessä puiden tulisi antaa palaa nopeasti. Liian hidas palaminen nokeaa kanavat ja päästää palamattomia savukaasuja taivaan tuuliin. Palamista hidastaa ilmansyöttöaukon liian pienellä pitäminen ja jatkuva puiden lisääminen. Jos veto tuntuu liian voimakkaalta, on tarkoituksenmukaisempaa säätää savupeltistä vetoa kuin sulkemalla suuluukut.
Polta vain kuivaa puuta
Poltettavan puun tulisi aina olla kuivaa. Mieluiten ns. ylivuotista. Perinteinen ohje poltinpuun tekoon on jokseenkin seuraavanlainen: puut kerätään kevättalvella ja pilkotaan kevään kuluessa. Aluksi puiden annetaan kuivua ulkona mieluiten tuulisessa ja sateelta suojaisessa paikassa. Tässä vaiheessa puista kuivuu ns. "tuoreus" pois.
Joidenkin perinteiden mukaan puiden tulisi olla jo juhannuksena pinossa. Joka tapauksessa puut on saatava suojaan ennen syyssateiden alkua. Pinotut puut pidetään sateelta suojattuna ja niiden annetaan rauhassa kuivua yli seuraavan talven. Puut viettävät siis kaksi juhannusta pinossa ennen kuin niitä käytetään.
Kuiva puu ei poltettaessa nokea ja päästöt jäävät pienemmiksi. Ulkona säilytettäviä puita kannattaa kantaa sisälle ainakin parin päivän tarpeet kerralla. Tällöin puiden pintakosteus ehtii kuivua ennen polttamista.
Puulämmitysniksejä