2.10. klo 13:25 | 478 340 jäsentä
LIITY JÄSENEKSI, KATSO EDUT
Etuina mm. ilmaiset kustannusarviot ja Kuntokartoitusohjelma

Radon

Radon on radioaktiivinen jalokaasu, jota syntyy radiumin hajoamistuotteena. Radon puolestaan hajoaa kiinteiksi hajoamistuotteiksi, jotka kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja lisäävät riskiä sairastua keuhkosyöpään. Suomalaisten pientalojen merkittävin radonlähde on maaperä ja täytesora, joista radon pääsee virtaamaan perustusten kautta asuntoon. Läpäiseville soramaille tehdyissä asunnoissa on keskimäärin selvästi korkeammat radonpitoisuudet kuin esimerkiksi savelle tai kalliolle tehdyissä taloissa. Vastaavasti porakaivovesien radonpitoisuus on keskimäärin yli kymmenkertainen verrattuna muihin kaivovesiin. Radonia vapautuu tällöin pesualtaista ja -koneista sekä suihkusta huoneilmaan.
 
Tärkein radonin kulkeutumistapa asuntoon on maanvaraisen lattialaatan ja sokkelin välillä oleva kutistumarako. Muita mahdollisia radonin vuotokohtia ja lähteitä ovat muun muassa alapohjalaatan ja kanavien väliseinien liitoskohdat, kantavat väliseinärakenteet, jotka läpäisevät alapohjarakenteet, lattialaatan halkeamat, kellarin maalattia, lattialaatan läpivientikohdat, pääsähköjohto ja vesijohto, takan ja lattian saumat tai takkarakenteet, radonpitoinen talousvesi, porakaivot sekä radiumpitoiset rakennusmateriaalit.

Radon uudisrakentamisessa


Sisäilman radonpitoisuuteen voidaan vaikuttaa uudisrakentamisessa suhteellisen yksinkertaisilla ja edullisilla keinoilla. Harkkosokkeli, lattiasaumat ja maanvastaiset seinät on tiivistettävä niin hyvin, ettei ilma pääse kulkemaan asuntoon niiden läpi. Tämä voidaan tehdä siten, että sokkelin yläpintaan laitetaan kumibitumihuopa. Sama huopa taitetaan ennen lattian valua laatana alle. Samanlaista menetelmää käyetään kantavien väliseinien ja takan perustusten tiivistämisessä.

Rakennuspohjan alipaineistusputkisto kannattaa sijoittaa laatan alle täytemaahan ympäristöministeriön oppaan ohjeiden mukaisesti. Putket aetetaan täytesoraan noin 15 cm syvyydelle ja 1,5 m etäisyydelle sokkelista. Uudisrakentajalle radonin torjunnasta aiheutuvat lisäkustannukset ovat tarvikkeiden osalta tuhannen euron luokkaa.

Radonkorjaus


Vanhassa rakennuksessa oikean korjausmenetelmän valinta vaatii asiantuntemusta. Talon rakenteiden tunteminen ja mahdollisten radonlähteiden selvittäminen on tärkeää. Rakennusmaa, täytemaa ja rakennuksen ilmanvaihtotapa vaikuttavat myös korjausmenetelmän valintaan. Seuraavassa on kerrottu lyhyesti yleisimmistä korjaustoimenpiteistä.

Huokoilman virtausta sisälle voidaan vähentää tehokkaasti radonimurilla. Sillä imetään ilmaa maanvaraisen laatan ja perustusten alla olevasta ilmaa läpäisevästä salaojituskerroksesta, joka on karkearakeista soraa. Radonimuri voidaan toteuttaa joko lattaialaatan kautta tai sokkelin kautta. Lattian läpi toteutetussa radonimurissa laatan alle tehdään 10-20 litran imukuoppa. Imukuopasta viedään poistokanava vesikatolle, jonne sijoitetaan 50-100 watin huippuimuri.

Hyviä kokemuksia on saatu niin sanotusta radon-kaivosta, joka on pihalle rakennuksen välittömään läheisyyteen kaivettu kaivo, joka täytetään soralla ja josta imetään ilmaa.

Ilman imeminen vaikuttaa painekenttään kaivon läheisyydessä ulottuen myös rakennuksen alle ja vähentäen tällä tavoin maaperän huokosilman virtausta rakennuksen sisään. Radonkaivon tehokkuus riippuu oleellisesti rakennuspaikan maalajista eikä sitä voida käyttää läheskään kaikissa tapauksissa.
 
Ilmanvaihdon tehostaminen pienentää yleensä aina sisäilman radonpitoisuutta. Radonin torjunnan kannalta on erityisen tärkeää parantaa ilmanvaihtoa kellaritiloissa ja pohjakerroksissa. Huokosilman tunkeutumista rakennukseeen voidaan vähentää tiivistämällä maanvastaisia rakenteita ja niissä olevia halkeamia ja vuotokohtia tiivistysmassoilla.

 
(logosta yrityksen sivuille)
(logosta yrityksen sivuille)
Sosiaali- ja Terveysministeriö
PL 33
00023 Valtioneuvosto
Puh. 09-16 001
Fax 09-1607 4126
 
 
 
Julkaistu
19.1.2007




Viikon uutiset