Teetkö saunavihdan väärin? Pieni virhe tuntuu löylyssä heti

Koivunoksien kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin (entinen jokamiehenoikeus). Oksien ottamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, vaikka kyse olisi muutamasta vihdasta juhannussaunaan.

Oksia ei pidä repiä yhdestä puusta niin, että puu kärsii. Kerää sopivan kokoisia oksia useammasta puusta tai vesakosta, ja jätä latva rauhaan. Nuoret, taipuisat oksat toimivat vihdassa parhaiten. Hyvä oksa taipuu kädessä katkeamatta, ja siinä on terveet, raikkaat lehdet.

Vihdan keskelle valitaan suora ja hieman pidempi oksa. Siitä muodostuu vihdan runko. Karsi tyviosasta lehdet ja pienet haarat pois siltä matkalta, josta tulee vihdan varsi.

Asettele muut oksat keskiosan ympärille niin, että lehdet asettuvat samaan suuntaan ja vihdan latva pysyy melko tasaisena. Jos latva jää kovin epätasaiseksi, vihtominen tuntuu helposti terävältä läpsimiseltä. Yksi pitää leveästä ja lättänästä vihdasta, toinen pyöreämmästä kukkakimpun mallista. Molemmat ovat oikeita, kunhan vihta pysyy kädessä ja tuntuu hyvältä iholla.

Toinen tykkää leveästä ja lättänästä vihdasta, toinen pyöreämmästä kukkakimpun mallista. Molemmat käyvät, kunhan vihta pysyy kädessä ja tuntuu hyvältä iholla.

Vihdan sekaan voi sitoa myös yrttejä. Esimerkiksi peltosaunio eli saunakukka tuo mukaan lisää kesäistä tuoksua. Yrttien kanssa kannattaa pysyä maltillisena, jotta vihdasta ei tule löylyihin päätyvää niittykimppua.

Perinteinen vihta sidotaan tuoreesta hieskoivun vesasta tehdyllä vitsaksella. Valitse suora, taipuisa vesa ja karsi siitä lehdet sekä pienet oksat pois. Kierrä vitsas vihdan tyven ympärille napakasti ja tee sidonnasta lenkki, joka pitää oksat koossa.

Savolaiseen tapaan vihdan voi sitoa myös koivun alaoksasta tehdyllä pannalla. Oksa kierretään tyven ympärille niin, että se kiristää vihdan kasaan. Kuulostaa helpolta, ja osa ihmisistä saa sen näyttämään helpolta. Ensimmäisellä kerralla oksa saattaa olla eri mieltä.

Naru käy aivan hyvin, jos vitsas ei taivu, juhannusvieraat odottavat jo vihtaa rantasaunalla. Tärkeintä on, että sidonta on napakka eikä vihta purkaudu ensimmäisessä löylyssä. Lopuksi vihdan tyvet vuollaan puukolla siisteiksi, jotta varresta saa hyvän otteen.

Muita Tee Se Itse -ideoita

Tuore vihta on parhaimmillaan samana päivänä tehtynä. Ennen käyttöä sen voi huuhdella ja pehmittää hetken lämpimässä vedessä. Liian kuuma vesi ei ole tarpeen, sillä tuore lehti menettää siinä helposti ryhtiään.

Jos vihtaa ei käytetä heti, se ripustetaan varjoisaan ja ilmavaan paikkaan kuivumaan. Suora auringonpaiste kuivattaa lehdet turhan rajusti ja saa ne karisemaan herkemmin. Kuivattu vihta herätellään myöhemmin käyttöön hauduttamalla sitä lämpimässä vedessä ennen saunaa.

Vihdan voi myös pakastaa. Silloin se kannattaa kääriä tiiviisti esimerkiksi muovikelmuun tai pakastepussiin, jotta lehdet eivät kuivu pakastimessa. Pakastettu vihta sulatetaan rauhassa ennen käyttöä. Jäinen vihta ei ole juhannuksen raikkain innovaatio.

Vanhan perinteen mukaan paras vihta tehdään oikeaan aikaan keskikesällä. Kustaa Vilkunan teoksessa Isien työt, arkityön kauneutta todetaan, että ennen juhannusta lehti on hikinen ja repeytyy helposti. Laurinpäivän jälkeen, 10. elokuuta, lehteen alkaa tulla jo syksyn merkkejä.

Käytännössä juhannussaunaan tehtävä vihta kannattaa tehdä tuoreista, hyvännäköisistä oksista silloin, kun lehdet ovat ehtineet kasvaa täyteen kokoonsa. Keskikesän koivu antaa vihdalle tuoksun, jota ei purkista saa.